Päiväretki Vesilahden luontoon: Mälittyjärvien alue

Vähän-Mälityn vuori samannimisen järven takana on pohjoisreunaltaan äkkijyrkkä. Monien muiden jyrkänteiden tapaan sen juurella on valtavien paasien röykkiö. Kuva: Arto Hämäläinen

Vähän-Mälityn vuori samannimisen järven takana on pohjoisreunaltaan äkkijyrkkä. Monien muiden jyrkänteiden tapaan sen juurella on valtavien paasien röykkiö. Kuva: Arto Hämäläinen

Mälittyjärvet

Vesilahden arvokkaat luontokohteet kartoitettiin 2010. Järvistä Mälitty ja Vähä-Mälitty arvioitiin tuolloin erämaisiksi kohteiksi, jotka olivat usean uhanlaisen eläin esiintymisaluetta. Tilanne on muuttunut järvistä isomman, Mälityn, kohdalla näkyvästi. Laaja hakkuuaukea ulottuu rannan tuntumaan idän suunnalta ja kuluvana vuonna on etelän puoleltakin metsää harvennettu voimakkaasti. Alueen läpi kulkeva retkeilijöiden käyttämä polku on osittain kadonnut.

Vähä-Mälitty on suurehko lampi neva- ja rämekaistoineen ja isoveljeään erämaisempi, vaikka metsäautotie kulkeekin aivan vierestä. Asuttuja seutuja karttava kaakkuri on viihtynyt järvellä monena vuonna. Erämaisuutta lisää vieressä kohoava Vähän-Mälityn vuori jyrkänteineen ja louhikkoineen. Vuoren laella sijaitsee kulkijoille tuttu Kotkanpesän kota. Kodalle johtaa tieltä hyväkuntoinen polku opasteviittoineen. Metsä järven ympärillä on kuusivaltaista sekametsää, ylhäällä vuorella kuivaa jäkäläkangasta.

Pahalammi

Vähä-Mälityn ja Ahvenjärven yhdistää polku, jonka puolivälissä on Pahalampi, Vesilahden järvistä yksi erämaisimmista. Polku kulkee rämemetsän halki paikoin pitkospuilla, jotka ovat pahasti lahonneet. Kumisaappailla kulkija pääsee mukavasti

Polku Pahalammille kulkee lännen suunnalta rämemäisen metsän läpi. Luonto on sulauttamassa lahonneet pitkospuut märkään maaperään. Kuva: Arto Hämäläinen

Polku Pahalammille kulkee lännen suunnalta rämemäisen metsän läpi. Luonto on sulauttamassa lahonneet pitkospuut märkään maaperään. Kuva: Arto Hämäläinen

hyllyvärantaisen lammen rantaan. Pohjoisrannalta löytyy jopa penkki kulkijan istahtaa ja nauttia luonnon rauhasta.

Lampea ympäröi rämevyöhyke kitukasvuisine mäntyineen ja lahopuineen. Länsirannan takaa löytyy pikkuinen avoin neva. Romantikkoihin vetoava sydämenmuotoinen lähde rannan tuntumasta on valitettavasti kuivahtanut. Pahalammen alueen kasvillisuuteen kuuluvat lumpeet, heinät, karpalot, sarat sekä uhanalainen pikkukihokki. Läheinen Pahalamminvuori on metson soidinseutua.

Ahvenjärvi laskupuroineen 

Pahalammilta laskee puro länteen Ahvenjärvelle, jonka rannat vapaa-ajan asutus on saavuttanut. Eteläpäästään järvi on vielä vapaa, ehkäpä soisten rantojensa vuoksi. Korkealla 122 metrissä sijaiseva Ahvenjärvi laskee vetensä luoteeseen louhikkoista puroa myöten. Osittain maan alla virtaava puro lirisee Linnamaan aukeille jylhän Näkökallion ohitse.

Kallion koillisrinne on parikymmenmetrinen pystysuora jyrkänne, jonka alaosassa on suurten paasien muodostama louhikko. Kallion alaosan hyllymäiset muodot ovat erikoisia suorine linjoineen ja kulmineen. Ahvenjärven laskupuron alkupään louhikosta on tavattu alueellisesti harvinaiset isosahasammal ja louhisammal. Ennen Linnamaata sijaisevasta louhikosta on löydetty Suomelle uusi purosammallaji, harapurosammal, mikä luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi.

Teksti: Arto Hämäläinen
Julkaisemme ansiokkaan luontosarjan uudelleen netissä. Ensimmäinen julkaisu oli 8.8.2016.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.