Kuulas, lapaluu vai myrskylyhty? – Kirsti Kurosen uutuusteos saa ajattelemaan kauniita sanoja

Kirsti Kurosen uutuusteos herättelee lukijaa kauniisti pohtimaan sanoja.

Mikä sinusta on kaunis sana?, kysyn viisivuotiaalta tytöltä. Hän miettii tovin ja ilmoittaa sitten: ruusu. Sama kysymys 35-vuotiaalle miehelle ja vastaus on muurahainen.

Lempääläisen kirjailija Kirsti Kurosen tuorein teos Kerro minulle kaunis sana (Karisto, 2019) saa makustelemaan sanoja, kun lukija alkaa pohtia omaa vastaustaan. Aalto? Ehkä. Höyhen? Kenties. Kuharulla? Joo.

Teoksessa Jaakko-nimisen pojan pää on poksahtaa, kun koti on täynnä äidin ja isän viljelemiä rumia sanoja, kuten idiootti, lopeta ja kriisi. Jaakko päättää lähteä etsimään kauniita sanoja mummulta syntymäpäivälahjaksi saamaansa lippaaseen. Hän saa sanoja muun muassa ohikulkevalta naapurilta, puistossa pelaavalta palloilijalta ja kirjastonsedältä. Kotiin on kiva palata, kun lipas on pullollaan kauniita sanoja ja siksi, että äidille ja isälle on tullut jo ikävä. Jaakko avaa lippaansa ja päästää sanat vapaaksi. Kevytviili noruu olohuoneeseen ja lukutoukka menee tyynyn alle. Yhden sanan hän kuitenkin jättää lippaan pohjalle, koska se on niin iso sana. Pituudeltaan se on lyhyt, ja kuvaa sellaista asiaa, jota kannattaa jakaa.

Kurosen uutuusteos innostaa kuulostelemaan sanoja, makustelemaan vokaaleja ja konsonantteja, pohtimaan suomen kieltä. Onko kaunis sana sellainen, joka on äänteellisesti kaunis ja mukavantuntuinen lausua vai sellainen, johon liittyy mukavia muistoja ja mielikuvia? Teos innostaa ja saa tuskastumaankin päättämisen vaikeudessa; on niin monia kauniita sanoja. Kunpa vielä oppisimme sanomaan niitä toisillemme.

Karoliina Pertamon kuvitus on helposti lähestyttävä ja seesteinen; sinivoittoisilla sivuilla on häivähdys oranssia tai punaista.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?