Lempäälässä ratkaistaan Suomen kohtalo

Suomalaisen poliittisen diskurssin on oikeutetusti vallannut ympäristö- ja ilmastokeskustelu. Kansakuntien suurin yhteinen haaste on Maapallon pitäminen elinkelpoisena. Tuon ongelman ratkaisuun on myös suomalaisten osallistuttava kaikin voimin. Valitettavasti nyt keskustelussa on jäänyt varjoon toinen, kotoperäinen ja vielä täysin ratkaisematon ongelma: väestöllinen huoltosuhde ja kestävyysvaje.

Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI on julkaissut pari päivää sitten ennusteen väestönkehityksestä vuoteen 2040 asti. Selvitys tarjoaa madonluvut niille, jotka ovat yrittäneet puhua kestävyysvajeesta: vuosien 2017 – 2040 aikana Manner-Suomesta vain Uudellamaalla (+17,7%), Pirkanmaalla (+4,1%) ja Varsinais-Suomessa (+1,8%). Suomi kohtaa väestöhuippunsa todennäköisesti 2030-luvun alkupuolella.

Eikä tässä vielä kaikki: ennusteen mukaan työikäisten määrä kasvaa ainoastaan Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Sen sijaan lasten määrä laskee dramaattisesti koko maassa ja vastaavasti iäkkäiden määrä nousee räjähdysmäisesti. Syntyvyyden romahdus ja nuorten muuttoliike kaupunkeihin haastaa koko Suomen. Jatkossa siis tulevia veronmaksajien on yhä vähemmän ja verovaroilla huollettavia lapsia ja vanhusväestöä yhä enemmän.

Huoltosuhde pitää samanlaista ritinää kuin jalkojen alla rakoileva jää. Vähemmän työikäisiä merkitsee vähemmän työntekijöitä, merkitsee vähemmän talouskasvua, merkitsee vähemmän verotuloja ja jaettavaa arvoa hyvinvointivaltiolle. Toisaalta kasvavalle vanhusväestölle tarvitsemme yhä enemmän palveluita, hoitoa ja hoivaa. Nykyiselläänkin kestävyysvaje on totuus eikä mielipidekysymys mitä sitten tehdään, kun tilanne tästä heikkenee? Nyt ovat kaikki hyvät neuvot tarpeen.

Jos heikkenevää huoltosuhdetta ei saada korjattua, on kysyttävä, miten rahoitamme nykyisen tasoiset palvelut – siis ne, jotka Suomesta tekevät niin hienon yhteiskunnan. Kestävyysvaje syvenee, kun valtion menot kasvavat massiivisesti ja tulopuoli sakkaa. Ikäsidonnaiset menot kasvavat parissa vuosikymmenessä (2010–30) pahimmillaan 50 miljardista lähes 80 miljardiin.

Avainasemassa ovat suuret keskuskaupungit ja niiden seutukunnat. Kun ne kohtaavat haasteensa maapolitiikassa, liikenneratkaisuissa, rakentamisessa ja elinkeinopolitiikassa, kasvattavat ne samalla Suomen potentiaalia vastata kestävyysvajeeseen. Onnistuminen näillä sektoreilla on ratkaisevan tärkeää, jotta Suomi menestyy myös kansainvälisessä kilpailussa. Menestyvät kehyskunnat tarjoavat turvallisen kasvuympäristön, tukevat kaupunkien kehitystä ja houkuttelevat osaajia ja investointeja.

Kun siis esimerkiksi Lempäälässä ja muissa seutukunnissa päätetään yritysalueista, joukkoliikenteestä, kouluista, veroista ja maksuista, hyvinvointipalveluista ja rakentamisesta, emme ole ainoastaan rakentamassa toimivaa kuntaa nykyisille kuntalaisille. Olemme samalla houkuttelemassa uusia asukkaita ja rakentamassa turvallista kasvuympäristöä: siis ratkaisemassa koko Suomen kohtaloa. Käsissämme ovat avaimet siihen, että Suomessa kaikilla on tulevaisuudessakin mahdollisuuksia tavoitella unelmiaan.

 

Totti Hämäläinen

kunnanvaltuutettu (kok)

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.