Kuulemista vai kuuntelemista Vesilahdessa

Vesilahden kunnan sivuilla on ollut kysely ”Asuminen Vesilahdessa”. Kysely on tärkeä kuntalaisten kuulemisen menetelmä. Toivotaan, että tämä kysely tavoittaa myös ilman tietokonetta olevat kuntalaiset. Kannustan omaisia, tuttavia ja naapureita auttamaan tarvittaessa.
Kyselystä on herännyt ihmetystä, että kohdassa, jossa kysytään Lammasniemen kaavoituksesta ei ole vaihtoehtoa, että en halua tontteja Lammasniemeen, vaan haluan säilyttää sen kuntalaisten yhteisenä luonto- ja ranta-alueena sekä virkistysalueena. Tammikuun 9. päivään mennessä on kuitenkin suuri joukko jättänyt osallisuusmielipiteitä ja vetoomuksia Lammasniemen tontittomuuden ja kuntalaisten yhteisomistajuuden puolesta. Ymmärrän hyvin, että Lammasniemen merkitys on kirkonkyläläisille suurempi kuin muualla asuville. Kyselyssä olisi siis voinut kysyä myös kylän nimeä, jossa vastaaja asuu.
Viime viikon tiistaina järjestettiin kuntalaisille ”Asumisen ilta” -tilaisuus Vesilahden kirjastolla. Iso kiitos siitä, että iltatilaisuus oli järjestetty ja kuntalaisilla oli mahdollisuus tulla yhteisen pöydän äärelle. Joskin tilaisuus järjestettiin hyvin lyhyellä varoitusajalla, joka varmasti verotti jonkin verran osallistujien määrää.
Valitettavasti jouduin lähtemään vähän ennen illan päätöstä. Olisin kuitenkin toivonut, että aikaa yhteiseen keskusteluun, ideointiin ja perusteluihin Lammasniemen tulevaisuudesta; tontiton vai tontteja, miten kehitetään koko aluetta ym, olisi ollut aikaa enemmän kuin kymmenen minuuttia. Jäi sellainen olo, että nyt on kuultu ja hoidettu se pois alta. Kuuleminen ja kuunteleminen ovat mielestäni kaksi eri asiaa.

Luottamus kuntalaisten kuuntelemiseen ja kuntalaisten mahdollisuuteen vaikuttaa asioihin on kokenut vuosikymmenten aikana monta pettymystä. Toivottavasti nyt ei niin käy. Haluan nostaa tästä muutamia esimerkkejä, jotta ymmärrätte varautuneisuuteni.
Jääkiekkoharrastus keräsi satoja kuntalaisia Kirkonkylän kentälle pelaajina ja katselijoina, jokaisesta kuntamme kylästä. Kerran toimiessani toimitsijana, yleisöä kirjattiin pöytäkirjaan 197. Yhteisöllisyys oli mahtavaa. Joukkueita löytyi melkein joka juniorikäluokasta edustusjoukkueeseen asti ja myös tytöille aloitettiin ringette.
Huonot talvet vaikeuttivat toimintaa. Kuntalaiset suurin joukoin toivoivat tekojäärataa. Kaksi yritystä lähti hienosti mukaan, lupasivat työpanosta ja katetun katon kentän päälle. Työtä olisi tehty myös talkoilla niin kuin siihen astikin. Kunnan olisi pitänyt ostaa vain tarvikkeet. Kuntalaisia ei kuunneltu.
Joukkueita ei ole enää ollenkaan. Harrastusporukka kokoontuu vielä torstai-iltaisin Lempäälän jäähalliin. Mutta enää ei tule nuoria mukaan, kun toiminnan pohjaa ei ole.
Toukokuussa järjestettävään kylien väliseen turnaukseen haalitaan pelaajia muista kunnista ja kaupungeista, että tapahtuma saadaan jotenkin pysymään hengissä.

Toimin aikoinaan kuusi ja puoli vuotta kunnan nuorisotilan ohjaajana omien opiskeluideni ohella. Nuorisotila Läävässä ei ollut vessoja ja talvella oli niin kylmä, että takit päällä ja tumput käsissä pelasimme biljardia. Nuoret pyysivät moneen otteeseen inhimillisempää tilaa, ei tullut vuosikausiin.
Talvella toin kovilla pakkasilla nuoret kotiini lämpimään iltoja viettämään. Kun tilaa alettiin suunnitella, nuorilta kysyttiin mielipidettä. Selkeä ykköstoive oli, ettei sitä perusteta koulun yhteyteen. Se on nuorten ”työpaikka”.
Hieno nuorisotila tuli koulun yhteyteen. Ykkösasia toki on, että nuoret saivat kunnollisen tilan.

Kirkonkyläläisille aitoja ja tärkeitä, kävely-ja pyörämatkan päässä olevia, luontoalueita ovat olleet Ämmänhaudanmäki ja Lammasniemi. Väkeä on paljon myös muuttanut näiden valttikorttien takia. Lyhyesti esitettynä luontoalueen määrittelen isoksi viheralueeksi mahdollisine vesistöineen. Se on asumaton ja sen käyttö kunnioittaa luontoa ja siellä mahdollistuu luonnossa liikkuminen ja rentoutuminen. Se on rikkautta, jota raha ei korvaa.
Ämmänhaudanmäki siis jo menetettiin, vaikka porukalla sen eteen taistelua kävimme ja kunnan päättäjiin vedottiin monella tavoin. Kompromissiajatus oli aikoinaan, että keskelle jätettäisiin aidossa luonnontilassa oleva metsäalue ja sen reunamille rakennettaisiin. Sieltä olisi vielä lyhyt matka isolle tielle ja julkiseen liikenteeseen.
Kunta ajoi kaavoitussuunnitelmansa läpi, kuulemisesta jäi karvas maku kirkonkyläläisten suuhun. Silloin sanottiin, että Lammasniemi jää kuntalaisille ja sieltä poistetaan kunnan varastot ja alue kehitetään luonto- ja virkistysalueeksi.
Tuosta lupauksesta on kulunut melkein kymmenen vuotta ja edelleen kunnan rötisköt pilaavat upeaa luontoa ja rantamaisemaa. Nyt kunnalla on ehdotus, että sinne rakennetaan tontteja ja niemen loppuosa jää kuntalaisille. Pistää miettimään, miten voimme luottaa kuntamme toimintaan?

Tilaisuuden pienryhmässä puhuimme siitä, että miten eroamme muista kunnista vai eroammeko enää. Nyt on todellakin paikka miettiä sitä. Kuinka moni kunta voi myydä tontteja ja siinä yhteydessä ylpeänä kertoa, että kun muutat kuntaan, niin sinulla on oman tonttisi lisäksi myös Pyhäjärven rantaa ja luontoa, jossa voit viettää aikaasi.
Hyvällä markkinoinnilla, Lammasniemen hyödyntämisellä upeilla kuvilla ja teksteillä, saamme myytyä jo myytävänä olevia tontteja ja nyt muita kaavoituksessa olevia uusia tontteja sekä helpotamme varmasti myös vanhojen asuntojen myyntiä.
Suuret ikäluokat ovat myymässä talojaan ja siirtymässä pienempiin asumisratkaisuihin. Tulevaisuudessa entistä enemmän sukupolvet arvostavat asumatonta luontoa ja rantaa yhteisöllisessä omistuksessa. Ei nyt sorruta lyhytnäköiseen ajatteluun, vaan katsotaan laaja-alaisesti hyötyjä ja tarkastellaan tulevaisuusvisiot huolellisesti.

Noora Kylliö

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.