Ilmastonmuutos ja kuntalaiset Virta-kampuksella: paikallinen toiminta – maailmanlaajuinen haaste

Suvi Blom (vas.) Ekokumppanit Oy:stä puhui valinnoista selvää tamperetta. Kuva: Ahti Granat

Lempäälän tulevaisuusvaliokunta oli kutsunut kuntalaisia yleisötilaisuuteen Virta-kampukselle lähes samaan aikaan, kun Suomi oli jo käyttänyt oman osansa maapallon luonnonvaroista. Viime vuonna raja oli puolivälissä huhtikuuta, nyt jo reilu viikko aiemmin.

Aivan näin raflaavaa alkua ei Juha Kuisman juontamassa yleisötilaisuudessa ollut. Sen sijaan kuultavana oli ympäristö- ja ilmastoasiantuntijoita Lempäälästä, naapurikunnista, ympäristöministeriöstä sekä Helsingin yliopistosta. Juha Kuisma painotti, että yleisötilaisuus ei liity vain tähän ajankohtaan tai edes tuleviin vaaleihin. Keskusteltava aihe näyttäytyy haasteena ainakin seuraavat sata vuotta.

Kampuksen aulassa oli muutamaa kymmentä osallistujaa vastassa useampi tapahtumapiste. Paikalla olivat 4H-kerho, oman henkilökohtaisen ilmastolupauksen kuvauspiste, lukion ilmastosoturit, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys, Pirkanmaan Jätehuollon kierrätysinfo, Lempäälän veden ohjausta vedenkulutuksen hallintaan, metsityspiste taimineen ja istutusvälineineen, LEMENE-energiayhteistyöhanke ja muitakin energianeuvontapisteitä sekä Pirkan – ne hiiltä sitovat – kylät, kuntalaiskyselyineen.

 

Lempäälä on vahvasti mukana valtakunnallisessa ”Hinku”-projektissa. Nimi tulee sanoista hiilineutraali kunta. Alun viiden kunnan rypäs on kasvanut vuodesta 2008 kymmenkertaiseksi, 1,2 miljoonan asukkaan, kymmenien kuntien ja kaupunkien yhteishankkeeksi. Tarkoituksena on tavoitella 80 prosentinn hiilineutraalisuutta vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Kunnat ovat sitoutuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjään mm. siirtymällä puhtaampaan, hiilineutraaliin energiantuotantoon. Tästä oli kyse Ideaparkissa 11. maaliskuuta järjestetyssä energiatapaamisessa.

Lempäälän ympäristöpäällikkö Kati Skippari esitteli kunnan toimenpidesuunnitelmaa. Se on osa kuntastrategiaa vuosille 2018–25. Hinku-projektin yleiset tavoitteet hiilineutraalisuuden kasvattamisesta merkitsevät tarkkaa harkintaa kunnan hankinnoissa. Suurin päästölähde on liikenne. Se näkyy osaksi kunnan kaavoituksen ja asuntorakentamisen keskittämisessä Lempäälän aseman seutuun. Raidevaltaväylällä liikennöinti vähentää huomattavasti tulevaisuuden päästöjä.

– Maantieteelle emme voi mitään, totesi eräs aikoinaan merkittävä valtiomies. Sama koskee myös Lempäälän maita halkovia valtaväyliä, kuten ”motaria”. Sen ja kunnan muun maantieliikenteen päästöt ovat Kati Skipparin mukaan peräti 56 prosenttia.

Kunnan energiahanke LEMENE puolestaan merkitsee uusiutuvan energian sekä sen hyötysuhteen maksimointia kunnan alueella. Yksittäisten kotitalouksien lämmitys, muodosta tai tavasta riippumatta, lisää kunnan hiilipäästöjä nyt lähes neljänneksen.

Keinoja parantamiseen toki on, vaikka Lempäälä sijoittuukin omilla päästöillään keskikastiin Tampereen ympäristökuntien joukossa. Kati Skippari luetteli keinoista energiatehokkuuden siirtämisen arkikäytäntöihin, vastuualueittaiset ”ilmastolupaukset” ja kunnan omien kiinteistöjen sekä muiden toimintojen energiatehokkuuden.

Maakunnan muutkin viranomaiset kannustavat kuntalaisia hiilinielujen kasvattamiseen mailla ja metsissä, samoin jätteiden yhä parempaan kierrätykseen. Skippari vinkkasi käymään SYKE:n eli Suomen ympäristökeskuksen uudessa verkkopalvelussa: www.energialoikka.fi.

 

Ympäristöministeriön ilmastoyksiköstä oli paikalla erityisasiantuntija, tohtori Johanna Kentala-Lehtonen. Hänen viestinsä perustui Pariisin ilmastosopimuksessa edellytettyyn maapallon 1,5 asteen lämpenemiseen. Hänen mukaansa valtakunnallinen päästökuormitus on hyvin lähellä kunnasta esitettyjä: liikenne 50 %, rakennukset ja maatalous kumpikin 20 % ja pienteollisuus 10 %. Myös keinoissa sekä tavoitteissa päästöjen vähentämiseksi on samankaltaisuutta Hinku-hankkeen kanssa.

Rahaa KAISUun, s.o. keskipitkän aikavälin ilmastohankkeeseen, on myönnetty tähän saakka 1,3 miljoonaa euroa. Kunnilla on haettavanaan pian 0,5 miljoonaa euroa kansalaisten hiilijalanjälkeä vuoteen 2030 mennessä puolittaviin projekteihin. Valikoimaa tavoitteille ei ole juuri rajoitettu. Ne voivat sisältää konkreettisia ratkaisuja, kuten kotien energiansäästöt, sähköajoneuvot, puurakentaminen tai ruuan hävikin vähentäminen sekä yleistä valistusta esimerkiksi erillisissä ”ilmastokasvatusryhmissä”. Luonnollisesti suurimman osan ratkaisuista oletetaan liittyvän liikenteen päästöihin, koska niiden osuus on kauttaaltaan suuri.

 

Apulaisprofessori Sanna Ala-Mantila Helsingin yliopistosta toi esiin akateemisen näkökulman kestävyystieteiden instituutista nimeltään ”HELSUS”. Se pyrkii lähestymään ilmastoasioita mahdollisimman monitieteellisesti ja näkee kaupungit taloudellisen toiminnan moottoreina.

Tulevina vuosikymmeninä visio kaupungistumisesta ja niiden ympäristöjen integroitumisesta on vahva, vaikka muutos lienee hidas. Kaupunkien kasvun haasteet ovat merkittäviä ilmastomuutoksen hallinnassa. Kansainvälisestikään ei voi jäädä odottamaan nopeita päätöksiä, joten vastuu jää itse kaupungeille. Keskittynyt asuminen merkitsee uusia liikennejärjestelyjä ja korostaa kuluttajavalintoja.

Suomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 tonnia vuodessa. Kaupunkilaisten päästöt ovat pienempiä, mutta kulutusperusteisessa mittauksessa keskimääräinen hiilijalanjälki on kasvussa. Yleinen kulutustaso korreloi tietenkin myös päästöjen tasoa. Maaseudulla oletetut päästöt tasoittuvat ”jakamistalouden” ansiosta: useampi asukas käyttää samoja päästölähteitä, jolloin samalla kuormitus jakautuu.

Sanna Ala-Mantila lanseerasi käsitteen kulutuksen ”kimmoisuus”. Siinä erilaisia päästöjä voi joustavammin verrata toisiinsa esimerkiksi yksityisautoilussa. Jos yksityisautoilua pyritään ohjaamaan tai sitä rajoitetaan, mikä on korvaavan liikenteen rasite esimerkiksi työmatkaliikenteessä?

Apulaisprofessorin esittämä ihannepäästötaso liikkui kahden, kolmen hiilitonnin henkilökohtaisen vuosirasitteen tietämillä. Se olisikin varsin hulppea muutos nykyiseen. Hän ei kaivannut silti kenenkään syyllistämistä. Elämäntavat, kulutus sekä kaupunkien ja kuntien omat ratkaisut perustuvat ensisijaisesti mielekkäisiin vaihtoehtoihin.

 

Suvi Holm Ekokumppanit Oy:stä edusti kestävää kehitystä Tampereella ja laajemmin koko Pirkanmaalla. Juuri hän muistutti maailman ylikulutuspäivästä, joka sattui lähelle tätä tilaisuutta. Valtioiden ylikulutus vaihtelee maailmalla, mutta yksikään ei pääse tasoihin, vaan kaikki ovat kuulun Huittisten miehen asialla. Suvi Holmin mielestä eniten uhattuna on luonnon monimuotoisuus. Monia meillekin tavanomaisia lajeja on sukupuuton rajoilla. Lajit eivät yksinkertaisesti pysty sopeutumaan elinympäristöjensä nopeisiin muutoksiin.

 

Mitä sitten yksittäinen ihminen voi tehdä?

– Luopua ei tarvitse, mutta valita voi tekemisiään, oli Holmin neuvo.

Välittömiä keinoja sekä kehitettäviä innovaatioita ovat energiansäästöt, asuntojen lämpöhävikin torjunta, puukerrostalot, joiden oikea rakentaminen säästää energiasyöpön betonin valmistusta, pientalojen aurinkopaneelit, tarpeettomien sähkövempeleiden ostoharkinta sekä asumisen tilaratkaisut.

Suvi Holm pitää raideliikennettä halpana ja nopeana. Yksityisessä ja joukkokuljetuksessa niin kaupungeissa kuin maaseudun liittymäliikenteessäkin tulevaisuus on sähkö- ja biokaasuautoissa ja niiden yhteiskäytössä. Perinteiset kävely ja pyöräily luovat liikuntatapana muutakin lisäarvoa. Lopuksi kyse on siitä, millä ja kuinka paljon kukin liikkuu. Ihmisen omia valintoja liittyy myös lomamatkoihin sekä ravintoon. Molemmissa voidaan noudattaa kohtuutta ja arvioida niiden suhdetta kokonaiskulutukseen sekä eettisyyteen.

Ekokumppanit Oy:n agendalla on kulutusvaihtoehtojen selvä remontti. Se koskee lähes kaikkea kaupallista ylikulutusta ja markkinointia. Ihminen itse tekee valintansa useimmissa elämäntilanteissa siitä, mikä on kulutuksellisesti järkevää ja luontoa säästävää.

– Ei aina tarvitse uutta ostaa, vaan tehdä itse tai teettää, korjata ja korjauttaa, opasti Holm.

Samaa korjaamista hän suositti tehtäväksi suoraan luonnollekin, eri syistä muuttuneen maiseman ennallistamista. Erinomainen osviitta Pirkanmaan alueella toimivasta kuntien ja yritysten yhteistyöstä on netissä julkaistu Ilmasto-opas.fi.

 

Lukiolainen Matias Mäkiranta on vasta täysi-ikäistymisen kynnyksellä, mutta jo monessa nuorison valtakunnallisessa toiminnassa mukana, kuten Nuorten Agenda 2030:ssa. Tämä 17–29-vuotiaista paristakymmenestä henkilöstä koostettu ryhmä toimii valtiovallan aloitteesta kestävän kehityksen äänitorvena ja toimijana nuorten puolesta.

Mäkiranta kysyi, mikä on vaihtoehto vakaviin ongelmiin, joihin sisältyy monimuotoisuuden väheneminen, globaalit sään ääri-ilmiöt ja siitä seuraavat ravinnon tuottamisongelmat sekä ilmastopakolaisuus. Näillä kaikilla on taipumus aiheuttaa paikallisia, alueellisia ja jopa kansainvälisiä kriisejä. Sään ääri-ilmiöillä on Matias Mäkirannan mukaan suora yhteys maapallon lämpenemiseen kahdella asteella. Perusluvut sisältyvät Mäkirannan vinkkaamaan www.ilmastovelka.fi tietoihin.

Kansainvälinen vertailu ei juuri Suomea mairittele: usein mainituissa Kiinassa ja Intiassa päästöt/henkilö ovat minimaalisia. Kyse onkin koko ikäluokan kokemasta turvattomuudesta ja ahdistuksesta, koska nykyiset nuoret joutuvat elämään suurimman osan aikaa tämän todellisuuden kanssa.

Kunta, valtio, EU ja maailma, siinä neljä toimijaa, joiden pitäisi tukea yksilötason valintoja. Kyse on tulevaisuutta ohjaavista poliittisista päätöksistä. Tätä pohti tuoreehko nuorten ilmastokokous Finlandia-talossa julkilausumineen ”Meidän ilmasto 2030”. Siinä asetetaan ilmastopolitiikka kaiken muun harjoitettavan politiikan ytimeen. Sen olisi oltava talouskasvun perusta, samoin ulko- ja EU-politiikkaa ohjaava tekijä. Julkilausuman toimenpide-ehdotuksista osa tuli esiin jo aiempien alustajien sanomassa.

Matias Mäkiranta mainitsi myös kuluttajien päätökset. Niiden pitäisi ohjata puhdasta, energiaa sekä päästöjä huomioivaa alkutuotantoa siinä kuin eettisiä ostosvalintojakin. Yritystukien myöntämisessä olisi edellytettävä vastaavaa ilmastoeettisyyttä. Niihin suunnattu julkinen raha on pois esimerkiksi koulutukseen panostamisesta.

 

Viimeinen puolituntinen oli varattu alustajien muodostamalle paneelille. Juha Kuisma esitti kysymyksiä ja alustajat saivat vastailla parhaan kykynsä mukaan. Kuisma pommitti paneelia aluksi kunkin valinnoista oman hiilijalanjäljen minimoimisessa. Johanna Kentala-Lehtonen vakuutti omine valintoineen olevansa hiilineutraali. Muutkin tavoittelivat samaa, hieman vaihdellen ja tähdäten alle 10 tonnin henkilökohtaisiin päästöihin.

Juha Kuisma pyysi panelisteilta kolmea keinoa kuntalaisille edistää omaa ilmastostrategiaa. Suvi Holm asetti niistä kärkeen asumisen ja elintavat, energiatehokkuuden sekä uusiutuvan energian käytön, samoin liikkumisen ja lähiruuan merkityksen. Matias Mäkiranta luotti poliittiseen toimintaan ja vaatimuksiin, kuluttajavalintoihin mm. ruuan suhteen sekä päästöjen kompensointiin. Myös muiden rohkaiseminen ja esimerkki ovat toimivia keinoja.

Johanna Kentala-Lehtonen asetti toivonsa Mäkirannan tapaisiin fiksuihin nuoriin. Muita keinoja olivat energiajärjestelmien muuttaminen 2030 mennessä, sähköautoihin ja omakotitalojen lämmitysratkaisuihin.  Lisäksi olivat keinoina jo mainitut liikenne ja liikkuminen sekä ruuan suhteen tehtävät valinnat.

Puurakentamisessa Juha Kuisma viittasi Ruotsin Växjöstä saatuihin hyviin kokemuksiin yhtenä keinoista hiilen pitkäaikaisempaan sitomiseen. Johannan Kentala-Lehtonen mukaan rakentamisen säätelyä on Suomessakin vapautettu, mutta aprikoi, onko puurakentamiseen riittävästi osaamispohjaa? Kunnat voisivat olla tässäkin aloitteellisempia – kuten päätös Lempäälän uuden yläkoulun puurakentamisesta antaa osviittaa. Myös Sanna Ala-Mantila epäili, että suurten rakennusliikkeiden asennemuutos on melko hidas. Niinpä pienemmillä alan toimijoilla ja kunnilla itsellään voisi olla suurempi vastuu.  Matias näki muutoksen pelkästä paperista muiksi tuotteiksi olevan hidasta ja teollisuuden omien perinteiden rasittamaa. Suvi Holm piti kuntien aloitteellisuutta puurakentamiseen arvovalintana ja imagovoittona. Tulevien rakennushankkeiden valmistelu ja materiaaleista sopiminen voisi ohjata kunnan uusia ympäristötekoja ja välttää mahdollisesti uusien julkisten rakennusten sisäilmaongelmia.

Liikennekysymys merkittävänä päästölähteenä toi esiin panelistien jo kertaalleen esittämät tosiasiat sekä toiveet päästöttömästä kehityksestä. Moottorien energialähteiden nopea kehittyminen jätti vielä paljon avoimia kysymyksiä sähkön, biokaasun ja biodieselin tulevasta osuudesta nykyisten fossiilisten polttoaineiden korvaajina.

Lopuksi panelistit arvioivat ympäristöahdistuksen määrää ja merkitystä. Sanna Ala-Mantilan mielestä ollaan menossa parempaan suuntaan.  Johanna Kentala-Lehtonenkaan ei halunnut syyllistämistä, vaan tahtoa ja taitoja esiin, koska itse ratkaisuista tiedetään jo paljon. Samaa mieltä oli Matias Mäkirantakin ja edellytti sekä EU:n että muun maailman sitoutumista näihin konkreettisiin ratkaisuihin.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.