Piikki: Parkinsonin laki

Sana Parkinson johtaa ajatukset vakavaan tautiin, mutta nyt ei ole tarkoitus puhua siitä. Lempäälän kunnan viime vuoden tilinpäätös toi väkisin mieleen miehen nimeltä Cyril Northcote Parkinson (1909 – 1993). Hän oli englantilainen historiantutkija ja kirjailija. Parhaiten hänet tunnetaan Parkinsonin laeista.

Parkinson työskenteli pitkään hallinnon palveluksessa tarkkaillen, miten toimistoissa tehtiin töitä. Kokemustensa kautta hän kehitti lait, joihin liittyy kolme perusolettamusta.

  1. Työ laajenee, kunnes se täyttää koko sen ajan, joka on käytettävissä.

Siis jos on päivä aikaa johonkin työhön, siihen menee päivä. Mutta jos aikaa on kuukausi, se käytetään kokonaan.

  1. Kulut lisääntyvät, kunnes ne kattavat kaikki tulot.

Budjettiin varatut rahat on siis käytettävä kokonaan ja sitten haetaan lisämäärärahaa. Tämä pätee nykyisin myös yksityistaloudessa, kun eletään yli varojen.

  1. Aika, joka kullekin asialle omistetaan, on käänteinen sen tärkeyteen.

Olennaiset asiat vaativat tehokasta käsittelyä, mutta joutavien asioiden käsittelyyn kaikki

haluavat osallistua ja aikaa kuluu paljon enemmän.

Näitä Parkinsonin lakeja on sovellettu myöhemmin muuallekin kuin julkiseen hallintoon. It-alalla on todettu, että tieto täyttää aina sille varatun tallennuskapasiteetin. Kaikille tuttua on myös fyysisiin tiloihin liittyvä totuus. Kun toimistotiloja laajennetaan, kannattaa harkita, miten varaudutaan tuleviin tarpeisiin. Jos laajennuksessa on ylimääräisiä huoneita, ei mene vuottakaan kun niihin on hankittu uusia työntekijöitä.

Parkinson todisti myös sen, että julkinen hallinto pystyy työllistämään itse itsensä. Kun hallintoon palkataan lisää väkeä ja väliportaita tulee yhä enemmän, sisäinen kanssakäyminen, kokoukset ja raportoinnit alkavat viedä kaiken ajan. Saattaa unohtua, mitä ja keitä varten kukin on töissä. Lopulta hallinto muodostaa oman itseään ruokkivan yhteisönsä.

Nämä kaikki tulivat mieleen, kun luin Lempäälän kunnan viime vuoden umpisurkeasta tuloksesta. Velan kasvu on huolestuttava, ja investointisuma kelpaa vain osaselitykseksi. Hämmästyttävintä on kuitenkin käyttötalouden toimintamenojen arvioitua suurempi 4,2 prosentin kasvu. Huolestumistani lisäsi entisestään talousjohtaja Kari Auvisen kommentti: ”Menojen kasvussa on ehdottomasti puolet liikaa”. Kun sanotaan näin, se tarkoittaa, että talouden ohjaus on pettänyt. Muistan muutaman vuoden takaa kuulleeni kunnanjohtajan ja talousjohtajan suusta, että kunnan johdon raportointiin panostetaan eikä yllätyksiä pääse syntymään. Vastuualueiden vetäjien piti seurata taloutta reaaliaikaisesti.

Miksi kulut ovat kasvaneet? Olisiko lukuisten viime vuonna palkattujen väliportaan päälliköiden tuomilla kuluilla jotakin tekemistä sen kanssa? Ja olisiko kannattanut jättää edellisvuoden tuloksella elämöinti vähemmälle?

 

Kirjoittaja toivoo talouden ohjausta eikä pelkästään seurantaa.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.