Juha Kuisma: Miten puhua ilmastosta?

Ilmastopuheahdistaa ihmisiä – ja ahdistaa eri tavoin. Nuoret marssivat ja ovat koululakossa. He puuttuvat kärkkäästi toisten elämäntapaan ja neuvovat puhdasotsaisesti miten sinun tulisi elää. Osa vanhemmasta väestä taas muistuttaa, että Suomi aiheuttaa runsaan promillen (0,0014)  maailman kasvihuonekaasupäästöistä. He sanovat, että vaikka Suomi olisi täysin hiilivapaa, ei maailma vielä sillä pelastu.

Henkilökohtaisesti olen pettynyt suomalaisten tapaan puhua ilmastosta. Sekä elämäntapaneuvonta että ratkaisujen nihilointi kuin myös koko ilmiön kieltäminen ovat mielestäni samaa ahdistusta. Emme suostu ymmärtämään asian laajuutta, vaikeutta ja pitkäkestoisuutta. Ilmastonmuutos on meille seuraavan 100 vuoden suurin ongelma. Joka päivä. Oli vaaleja tai ei.

No mitessinä itte? Meidän huushollissa talo lämpiää omasta metsästä metsänhoidon yhteydessä hankituilla puilla, käyttämämme sähkö on vihreää sopimussähköä, orgaaniset talousjätteet kompostoidaan tontilla. Ajaisin biokaasuautolla, heti kun jakeluverkko olisi kunnossa. Pistäisin heti pihapiirin ison aitan katolle aurinkopaneelit, jos ylimääräistä rahaa siunaantuisi.

Olen sekasyöjä, mutta en halua siirtyä kasvissyöjäksi. En varsinkaan, jos kasvisdieetin pääosassa on Brasiliasta tuotu soija. Jos ilmastoa ajattelee, tulisi kaikki suomalaisten tuottama ruoka tuottaa Suomessa, suomalaisin tuotantopanoksin. Sen etiikan sentään tunnemme.

En halua, että valtio tukee sähköautojen ostoa. Sähköauto maksaa 60 000 – 80 000 euroa joten sellaisen voi ostaa vain tosi hyvätuloinen. Tuo tuki on tukea varakkaille. Haluaisin, että valtio tukisi tavallisten diesel- ja bensa-autojen konvertoimista biodiesel – tai biokaasukäyttöisiksi. Se olisi kansantalouden kannalta huomattavasti tehokkaampaa.

Liikenteen osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on 8 prosenttia. Tiedättekö, mikä olisi lukema, jos kaikki maailman autot korvattaisiin sähköautoilla? – Seitsemän prosenttia. Maailma ei pyöri ilman liikennettä.

Vieläkinsaa kuulla ja lukea, että maalaisten hiilijalanjälki olisi erikoisen iso. Kuitenkin tutkimukset osoittavat, että maalla asuvan keskimääräinen hiilijalanjälki on 9 tonnia vuodessa, kaupunkilaisen 10 tonnia vuodessa ja pääkaupunkiseudulla asuvan hiilijalanjälki vajaa 11 tonnia vuodessa. Ja erikseen otettuna espoolaisten hiilijalanjälki on 13 tonnia per vuosi. Kuitenkin pääkaupunkiseudulta neuvotaan koko ajan muuta Suomea siitä, miten hiilijalanjälkeä pitää vähentää. Samat ihmiset, jotka facebookissa ottavat tiukkoja ilmastokantoja, laittavat jakoon päivityksiä etelänlomiltaan.

Suurten kaupunkien rakenteellista hiilijalanjälkeä ei juurikaan tutkita. Yleisen kaupunkirakentamisen vaatima betoni, asfaltti, teräs, alumiini ja lasi eivät kirjaudu kuluttajan hiilijalanjälkeen.

Kun Suomen ilmastopaneeli selosti IPCC:n tuoreita raporttia, kiinnitti se huomionsa metsien hiilinielujen maksimointiin. Pieleen meni. Tarvittiin Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas korjaamaan, että olennaista on luopua mahdollisimman nopeasti fossiilisista polttoaineista.

JUHA KUISMA

Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.