Kuljussa tanssia ja tappeluita – joulupäivän tansseissakin jännitettiin, joudutaanko poliisi kutsumaan paikalle

Kai Salmijärvi saapui tyylillä Kuljun Työväentalon Tarinakahvilaan. Kuva: Tanja Meronen

Kuljun Työväentalo on nähnyt yli satavuotisen historiansa aikana monenmoista. Viitisenkymmentä kyläläistä kokoontui 11. huhtikuuta Tarinakahvilaan muistelemaan tapahtumia, ihmisiä ja sattumuksia, joita talolla on koettu.

Työväentalon poliittinen käyttötarkoitus on aikoinaan jakanut kyläläisiä. Osa kymmeniä vuosia Kuljussa asuneista, ei käynyt talolla koskaan. Yksi heistä on Marja-Leena Hiironmäki, joka on asunut 400 metrin päässä talosta. Hän astui kuitenkin taloon ensimmäistä kertaa vasta omilla 50-vuotisjuhlillaan.

– Syy oli poliittinen, Hiironmäki vahvistaa. Hiironmäki kysyi mieheltä luvan syntymäpäiviinsä työväentalolla ja pohti, kääntyisikö äiti haudassaan.

Talolla on esitetty ainakin 50-luvulla elokuvia.

– Ensimmäinen kauhuelokuva tuli katsottua täällä. Se oli nimeltään Vihreän kamarin kummitus. Kotimatkalla pelotti ja juoksin koko matkan pimeässä kotiin, Kaarina Halmes muistelee.

– Lämmityskamiinan vieressä oli paras paikka katsoa elokuvia, Marja-Liisa Nuora lisää.

Kuljun Työväentalolla on vuosikymmenien saatossa koettu yhtä ja toista. Kuva: Tanja Meronen

Myös Kari Valakoski sekä Kai Salmijärvi ovat käyneet pikkupoikina talolla elokuvissa, Pekkaa ja Pätkää katsomassa. Salmijärvi muistaa myös Tarzan-elokuvan olleen ohjelmistossa. Salmijärven äiti oli kuitenkin tiukkana, koska pelkäsi, että elokuvasta voi tarttua kaikenlaista pahaa.

Marja-Liisa Nuora kertoo, kuinka Kuljun Jyry pelasi lentopalloa työväentalon pihalla. Nuora muistaa myös Kuljun näytelmäporukan kiertäneen ympäri Pirkanmaata kylmällä autonlavalla.

Rantalan Erkki oli kova näytelmämies. Salmijärvikin oli mukana näytelmissä ja Tenhusen sisaret myös, Nuora muistelee.

Kai Salmijärvi kertoo laulaneensa työväentalolla neljän pojan yhtyeessä. Kapteeni Kid -kappaleen sanat kuulema unohtuivat, jota hän häpeää vieläkin. Salmijärvi muistaa SKDL:n pikkujoulut ja ensimmäistä kertaa elämässään kuulemansa aplodit.

Kuljun tanssien maine oli Raili Reinin mukaan aikanaan villi. Sinne tultiin usein tappelemaan. Tappeluiden syynä olivat naiset ja erityisesti se, että valkeakoskiset veivät Kuljun tyttöjä saatille.

Kaarina Halmes kertoo, että Tampereelta asti käytiin tansseissa bussikuljetuksella. Erityisesti joulupäivän tansseissa jouduttiin jännittämään, joudutaanko joulunakin kutsumaan poliisit paikalle. Valkeakoskisia pelättiin erityisesti.

Matti Rouhiainen on käynyt työväentalolla 50 vuotta. Hän muistaa huononäköisen miehen, joka oli kova tanssimaan ja tappelemaan. Tapellessaan mies otti silmälasit pois ja tokaisi: ”Kyllä minäkin lyön, jos joku kertoo minne päin.”.

Työväentalolla on ollut myös oma putka. Rouhiaisen mukaan putkaa kutsuttiin Onnelaksi. Nimi tuli ensimmäisen putkalaisen mukaan, jonka nimi oli Onni. Putkaan joutumisesta sai 10 markkaa sakkoa. Varattomat kuulema armahdettiin.

Näiden tarinoiden lisäksi Tarinakahvilaan saapuneet kertovat talolla harrastetun mm. nuorisotoimintaa, helluntaiseurakuntatoimintaa, pelatun bocciaa sekä lauletun eläkeläiskuorossa.

Nykyisin Kuljun Työväentalo on työväenyhdistyksen rahastonhoitajan Kari Kanarvan mukaan muuttunut poliittisesta käytöstä enemmän kylätaloksi. Se onkin suosittu juhla-, kokous- ja tapahtumapaikka.

 

Matti Rouhiainen hauskuutti väkeä monenmoisilla muistoillaan. Kuva: Tanja Meronen

Mikä Tarinakahvila?

Tarinakahvilat ovat osa Pirkanmaan maakuntamuseon seutumuseomallin kehittämishanketta. Järjestäjinä toimivat Lempäälän kulttuuripalvelut, Lempäälä-Seura ry, Pirkanmaan maakuntamuseo, Pirkan Opisto, Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Kuljun työväenyhdistys ja Lempäälän seurakunta.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.