Valokuitu vai 5G?

Olin kuuntelemassa verkkoguru Fredrik Husbergin esitystä siitä, miten sähköisen tiedonsiirron 5G suhtautuu valokuituverkkoon. Kävi harvinaisen selväksi, että 5G ei ole vastaus siihen, mihin siitä on toivottu vastausta. Se on parannus, mutta ei riittävä parannus.

Elisa, Telia ja DNA saivat äskettäin Suomen 5G-lisenssit. Kukin niistä on sitoutunut investoimaan luokkaa 20–30 miljoonaa euroa uuteen verkkoon. Samalla nämä operaattorit saavat päättää liiketaloudellisin perustein, minne 5G rakennetaan. Lisenssi ei edellytä, että uutta verkkoa rakennettaisiin maaseutualueille, mutta sen se edellyttää, että uudet 5G-verkot rakennetaan viiden vuoden sisään. Huomaan tässä kohtaa muistavani, että lisenssien myönnön jälkeen DNA myytiin uudelle omistajalle. Uusi omistaja ei varmaankaan ostanut pientä suomalaista operaattoria sen velvoitteiden, vaan odotettavien tuottojen takia.

5G toimii 3,5 GHz:n taajuudella. Ja mitä korkeampi on taajuus, sen pienempi peitto. Liikenne- ja viestintäministeriökin on todennut, että 5G:n kokonaiskattavuus vastaa 50 prosenttia koko Suomen maantieteellisestä alueesta. Kattavuuden laajentaminen vaatisi uusien tukiasemien rakentamista. Puolet Suomesta jää siis edelleen tämän uuden 5G -järjestelmän ulkopuolelle.

Helsingin Sanomat julkaisi 19.3.2019 tiedon, että ”30 prosenttia matkapuhelinten käyttäjistä törmää matkapuhelinverkon ruuhkaan.” Tätä siis tapahtuu, kun suuri joukkoa ihmisiä käyttää kännykkää samaan aikaan samalla alueella.

5G:n perusongelma verrattuna valokuituun on se, että verkon kapasiteetti on rajallinen. Husbergin heiton mukaan: ”WiFIssäkin on enemmän kapasiteettia.” Siinä on samat katveongelmat kuin kaikilla radioaalloilla: notkelmat, kalliot, puusto, talot jne. Se on altis radiohäiriöille ja -häirinnällekin, mikä tekee siitä maapuolustuksen kannalta riskin. Kaiken lisäksi 5G:n kaistasta viipaloidaan osa taajuuksia viranomaiskäyttöön Virven korvaajaksi, – sekä mm. teollisen internetin tarpeisiin -, mikä taas pienentää normikäyttäjän saatavilla olevaa kapasiteettia.

Kaikesta tästä seuraa, että 5G ei tarkoita tehokasta tietoverkkoa joka tölliin. Ihmisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta sellainen verkko kuitenkin ehdottomasti tarvitaan. Ainoa vastaus asiaan on valokuitu. Valokuitu on teknisesti ylivoimainen, hupi- ja yrityskäyttöön hyvin riittävä, sähkön saantiin rinnastuva ratkaisu. Kun sen hankkii, televisiokin näkyy kunnolla. Onneksi sähkö on jo tuotu joka talouteen. Siis kun sähköyhtiöt kaivavat kaapelit maahan, on samaan kaivantoon upotettava valokuitu. Toisin sanoen Elenia ja lempääläisille ja vesilahtelaisille tuttu Jukka Laakso on se taho, joka valokuidun voi kaikille tuoda.

Mutta ilman omaa toimeliaisuutta valokuitua ei kellekään tule. Kyläyhdistyksiä tarvitaan taas.

 

Juha Kuisma

Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.