Terveys koetaan tärkeäksi, mutta silti yössä nukutaan vain 4–6 tuntia – Arkena kerättyjen univelkojen kattamiseen eivät riitä pelkät pitkät unet viikonloppuna

Nuorten hyvinvointi on tärkeä asia ja tämän tietävät myös Lempäälän lukiolaiset, joista muodostuva ryhmä järjesti historian ja yhteiskuntaopin lehtorin Jarmo Lehtisen sekä useiden yritysten voimin 11. huhtikuuta Paremminvointipäivän Virta-kampuksella. Tilaisuus järjestettiin lukion vanhempainillan yhteydessä, ja sen tarkoituksena oli saada aikaan muutosta nuorten elintavoissa vanhempien kautta. Muutosta koitettiin saada aikaan muun muassa tarjoamalla vanhemmille mahdollisuus mittauttaa verenpaineensa Tredun opiskelijoiden avustuksella ja valistamalla vanhempia niin levosta, ravinnosta, liikunnasta kuin stressistäkin.

 

Ensimmäisenä tilaisuudessa pureuduttiin riittävän ja hyvälaatuisen unen merkitykseen. Lukiolaiset esittelivät muun muassa omia uniaikataulujaan joulukuun ja maaliskuun osalta, selittäen toisinaan melko alhaisia unimääriä esimerkiksi sairausjaksoilla ja koeviikoilla.

– Parannettavaa kyllä olisi ainakin itsellä, myönsi lukion toisella luokalla opiskeleva Hanne Ruuna.

Riittämätön uni näkyi myös oppilaiden Hakkarin yläasteella ja lukion 1. ja 2. -luokkien keskuudessa laatimissa kyselyissä, joiden mukaan vain noin 25 prosenttia oppilaista nukkui nuorille suositellun 8–9 tuntia yössä.

Coronaria-yrityksessä toimivan uniteknikon ja -hoitajan Jani Härkösen mukaan nuorilla ihmisillä yleisimpiä syitä riittämättömään uneen ovat raajaliikehäiriöt, stressiperäinen unettomuus ja keinotekoinen unen lyhentäminen – siis esimerkiksi älylaitteiden käyttö myöhään yöhön. Hänen mukaansa vanhemmilla on luja vaikutus lasten unirytmeihin ja riittävän unen saantiin.

– Esimerkiksi herkkäunisuustaipumus ja unirytminhäiriöt ovat aika synnynnäisiä, mutta ne ovat ehkä vähemmistössä. Lonkalta sanoisin, että aika paljon siellä on sitä tottumusta.

Härkösen mukaan tärkeitä asioita unen kannalta ovat etenkin säännölliset rytmit ja se, että nukkumiseen aletaan valmistautua ajoissa. Nukahtamisajat pitäisi pitää arkisin ja viikonloppuisin lähellä toisiaan, eikä konetta tai kännykkää saisi tuoda illalla mukanaan sänkyyn.

– Se virittää hermoston ja aivot taas siihen valppaustilaan, ja on hirveän vaikea saada unta sen jälkeen ja se uni on kevyempää, hän selittää.

Lisäksi Härkönen korostaa sitä, että monelle tuttu ajatus arkena kerättyjen univelkojen korvaamisesta viikonlopun pitkillä unilla ei todellisuudessa ole mahdollista.

– Kolme hyvää yötä ei riitä korvaamaan viiden päivän univelkoja, vaan tarvitaan yhtä monta hyvin nukuttua yötä.

Riittävän unen saantia vaikeuttaa nuorilla myös se, että heidän sisäinen kellonsa siirtyy murrosiässä toimimaan paria tuntia myöhempään kuin nuorten lasten ja aikuisten. Härkösen mielestä onkin turha laittaa oppilaita tunneille silloin, kun viimeisen syvän unisyklin pitäisi vielä olla menossa.

– Kahdeksalta alkavat oppitunnit siirtäisin yläasteella, lukiossa ja ammattikoulussa historiaan.

 

Paremminvointi-päivänä puhuttiin myös liikunnasta. Tehdyissä kyselyissä havaittiin, että oppilailla suurimpia syitä liikkumattomuuteen olivat se, että he eivät ole löytäneet sopivaa lajia ja se, että ”ei kiinnosta”. Vanhemmilta kysyttäessä merkittävimpiä syitä olivat liikuntakavereiden puute ja se samainen ”ei kiinnosta”. Vastanneille vanhemmille eniten intoa liikkumiseen toisivat liikuntakaverit ja oppilaita kannustaisivat paremmat harrastusmahdollisuudet ja koulutyön muuttaminen vähemmän rasittavaksi.

Aiheesta esitelmöineet nuoret tarjosivat ratkaisuiksi esimerkiksi opiskelun ja liikunnan yhdistämistä.

– Lenkillä voi vaikkapa kuunnella digikirjoja tai podcasteja, ehdottivat Mikael Korkeakoski ja Jasmin Juujärvi.

 

Siirryttäessä puhumaan ruokavaliosta lukiolaiset viittasivat jälleen tekemiinsä kyselyihin ja kertoivat, että sekä 9-luokkalaisista, lukion toisen luokan opiskelijoista että vanhemmista noin jopa 75% koki syövänsä pääsääntöisesti tai hyvin suositusten mukaan. Myös viiden aterian suositus toteutui eri ryhmillä pääosin hyvin, mutta tuloksista huomattiin, että huonoiten toteutui lukiolaisten välipalan syönti. Lisäksi kävi ilmi, että vanhemmista noin 25% juo 1-3 kertaa viikossa virvoitus- ja energiajuomia, nuorilla luvun ollessa lähes 50%.

Lempääläisen Salliva-yrityksen ravitsemusasiantuntija Ninna Varjus kertoo, että ihmisten pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota ateriarytmiin ja annoskokoihin.

– Nämä kaksi on semmoiset perusjutut, mistä lähdetään. Jos siitä lähdetään vielä eteenpäin, voidaan katsoa, miten ruokavaliossa on proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja, kuituja, kivennäisaineita ja vitamiineja. Mutta ei kuitenkaan kannata lähteä hifistelemään ennen kuin nämä perusasiat ovat kunnossa, hän sanoo.

Jos perusasiat ovat kunnossa, seuraava askel parempaan ruokavalioon on miettiä annoksia koostaessa niiden monipuolisuutta. Esimerkiksi aamupalaa valmistaessa onkin Varjuksen mukaan hyvä idea heittää puuron sekaan vaikkapa pähkinöitä proteiinin lähteeksi.

Hyvistä ruokailutavoista puhuttaessa vanhemman malli on Varjuksen mielestä lapselle äärimmäisen tärkeä.

– Ei ole varaa puhua, että syö lisää kasviksia, jos et itse näytä sitä lautasella.

Hänen mukaansa on tärkeää, että kasviksia on tarjolla, mutta että niitä ei tyrkytetä lapselle.

– Terveellisyys ei kerro lapselle mitään, eikä se varmaan nuorellekaan. Kyllähän niiden kasvisten täytyy esimerkiksi olla maistuvia.

– En olisi ruokavaliossa liian ehdoton. Siellä saa olla niitä herkkuja ja hampurilaispäiviä, kaikkea sopivasti, hän jatkaa.

 

Stressistä puhuttaessa esiteltiin jälleen kuulijoille uusi taho ja tällä kertaa myös innovaatio, Moodmetric-sormus. Moodmetric mittaa ihon sähkönjohtavuutta ja näyttää siihen liittyvässä sovelluksessa käyttäjän vireystasoja vuorokauden aikana. Korkeita vireystasoja aiheuttavat muun muassa innostuneisuus ja stressi. Yrityksen toimitusjohtaja Niina Venhon mukaan sormukset auttavat ihmisiä tunnistamaan monelle normalisoituneen stressin.

– On paljon ihmisiä, joilla on kadonnut tuntemus siitä kuinka paljon ja milloin stressaa. Stressitaso on saattanut nousta pikkuhiljaa pitkän ajan kuluessa eikä enää näe eroa lähtötasoon. Tuntuu väsyneeltä ja muuta, mutta ei osaa enää itse sanoa missä menee, hän kertoo.

Sormuksia olivat tilaisuuteen johtavina kuukausina pitäneet vuorollaan niin oppilaat kuin opettajatkin ja Paremminvointipäivänä esiteltäviksi tuloksiksi oli valittu vireystasoiltaan hyvin poikkeavia päiviä; siinä missä toinen käyttäjä oli ollut päivän rauhallisin mielin, oli toisen vireys ollut aamusta iltaan huipussa. Venho sanoo stressin olevan luonnollinen ja hyvä asia kunnes se kroonistuu.

– Tutkimukset osoittavat, että pitkäaikainen stressi voi johtaa esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin. Ihan flunssaa ja muuta voi tulla hyvin akuutistikin siitä, että on pitkään stressaantunut.

Venhon mukaan ilmapiirillä ja toisten ihmisten tunteilla on suuri vaikutus meihin. Hän kertoo onnellisuustutkija Emma Seppälän luennolla kuulemastaan ilmiöstä, jossa ihmisten huono tai hyväntuulisuus tarttuu toisten välityksellä kaksi porrasta eteenpäin.

– Pieni lapsihan stressaantuu, kun vanhemmat ovat selvästi kireänä jostain. Mutta varmasti nuorikin vielä, hän sanoo.

Venhon mukaan tärkein tekijä vähästressisessä elämässä on riittävä uni. Lisäksi tärkeää on perusarjen sujuminen ja miellyttävyys. Jos nämä palikat ovat jo kohdallaan eikä halua muuttaa mitään, on Venhon mielessä kuitenkin yksi asia, jolla elämänlaatuaan voi aina parantaa.

– Luonnossa liikkumista voi laittaa aina joka väliin. Se laskee tutkitusti stressitasoa ihan kaikilla. Ihan vartin kävelyllä ulkona on jo iso merkitys, hän sanoo.

Venho kertookin, että sohvalle lysähtäminen koulu- tai työpäivän jälkeen ei kannata.

– Jos siinä pysyy iltaan asti kännykkä kädessä, niin ei se edesauta palautumista henkisestä tai fyysisestä rasituksesta.

Palautumiseen kannattaa panostaa etenkin, jos on luonnostaan esimerkiksi luova ihminen ja herkkä reagoimaan.

– Voi pyrkiä nukkumaan paremmin ja syvemmin sekä hakemaan päivälläkin niitä palautumishetkiä, jos muun ajan on kovasti menossa, Venho sanoo.

 

Lopussa ääneen nousi vielä tiiviisti tilaisuuden suunnittelussa mukana ollut mentaalivalmentaja Pertti Ratilainen. Hän kertoo, että ihmiset ovat unohtaneet millaista elämä voisi parhaimmillaan olla, eivätkä siksi muuta helposti mitään.

– Ihmiset ovat esimerkiksi tottuneet olemaan aamulla väsyneitä ja menemään puoliunessa töihin. He eivät muista millaista voisi olla, jos menisi vaikka 9-10 aikaan nukkumaan ja heräisi aamulla ajatellen ”vitsi, mistä aloittaisi”.

Ratilaisen mukaan ihmisten hyvinvointiin liittyvissä väitteissä ja teoissa on usein voimakas ristiriita; moni vastaa kysyessä terveyden olevan heille tärkeä asia, mutta kysyttäessä paljonko he esimerkiksi nukkuvat, vastauksena voi olla 4–6 tuntia.

– Miksi te valehtelette itsellenne, hän kysyy.

– Kaikki aikuiset Suomessa tietävät kaikki nämä asiat mistä tänäänkin on puhuttu, ei niin tyhmää lukutaitoista ihmistä ole olemassa ettei hän tietäisi.

 

Ratilaisen mukaan avain hyviin elämäntapoihin ja muutoksiin onkin omassa sisäisessä motivaatiossa.

– Ylipainoinen ihminen tietää olevansa ylipainoinen. On ihan turha sanoa, että rupea laihduttamaan. Jos motiivi ei synny ihmisen sisällä, ei hän ole muuttamassa mitään.

Hänen mukaansa elämäntapamuutoksissa onkin hyvin tärkeää selvittää omat arvonsa ja löytää esimerkiksi unen lisäämiseksi syy siitä, että aivot pysyisivät hyvässä kunnossa työelämää varten.

Ratilaisen mukaan ihmisten suurin virhe muutoksia tehdessä on se, että he haluavat saavuttaa liian suuria tavoitteita liian nopeasti. Hän ei esimerkiksi usko painonhallinnassa iltapäivälehtien ”äkkiä kesäkuntoon” -mainoksiin, vaan suosittelee aloittamaan pienin askelin.

– Voisi ottaa vaikka ensimmäisen vuoden tavoitteeksi kolme kiloa. Siihen voisi päästä, jolloin olisi tyytyväinen sen toteutuessa, eikä pettyisi, kun ei pudottanut 10 kiloa, hän selittää.

Hän kertoo myös tuntemastaan henkilöstä, joka oli vuoden 2018 aikana lisännyt keskimääräistä unimääräänsä tunnilla. Kyseinen henkilö oli aloittanut ensin 15 minuutilla.

– Hän oli huomannut vuoden lopussa, että hänen ajattelunsa on kirkkaampaa, pinna ei pala niin helposti ja hän pystyi keskittymään paremmin. Vain sillä, että hän harjoitteli vuoden nukkumaan tunnin enemmän, sanoo Ratilainen.

Nämä pienet onnistumiset ja niiden tuomat hyödyt alkavat Ratilaisen mukaan kantaa ja esimerkiksi kahdeksan kuukauden jälkeen tupakoinnin lopettamisesta, savuttomuudesta tulee uusi normaali.

– Onnistuminen lisää kiinnostumista ja boostia. Sen vuoksi on todennäköisempää, että ihminen pysyy savuttomana, hän kertoo.

Se, että tuloksia ei näe ja tyydytystä saa heti voi kuitenkin turhauttaa ihmisiä, jotka ovat tottuneet siihen, että kaikki toimii nopeasti nappia painamalla tai näyttöä hipaisemalla. Ratilainen kokeekin tämän olevan aikakautemme suurin ongelma.

– Aivoihimme on rakennettu semmoinen palautejärjestelmä, että haluamme aina onnistua. Haluaisimme, että kaikki tapahtuu swaippaamalla, mutta elämäntapamuutokset vaativat pitkäjänteisyyttä, hän selittää.

Uransa aikana esimerkiksi huippu-urheilijoiden kanssa työskennellyt mentaalivalmentaja kertookin, että menestyjiä yhdistää kyky asettaa pitkänajan tavoitteita.

– He eivät halua palkintoa huomenna vaan ymmärtävät, että saavuttavat tavoitteensa kunhan he tekevät sitkeästi töitä vaikka viisi vuotta.

Ratilainen kertoo kuitenkin ymmärtävänsä, että nuorille ominainen elämänilo, halu kokeilla asioita ja jatkuvat ärsykkeet tekevät tavoitteisiin keskittymisestä hankalaa.

– Nuorilla suurin rasite on varmaan ryhmäpaine. Vaikka itse arvostaisi hyviä elämäntapoja, voi pelätä erottamista ryhmästä, jos toimii poikkeavalla tavalla.

Yhteiskunnassamme Ratilaista huolettavat jatkuva kiire ja sen ihailu, ihmisten tapa seurata parvikalojen tapaan sokeasti toistensa liikkeitä ja se, etteivät ihmiset osaa kaiken hälinän keskellä enää vaan istua ja ihmetellä.

– Nyt me juostaan ihan hurjasti ja jossain kohtaa se heiluri pysähtyy ja ruvetaan arvostamaan rauhallisempaa elämää. Olen nyt 12 vuoden aikana onnistunut herättämään joitain ihmisiä tästä koomasta. Se on kuitenkin hidasta, meitä on viisi miljoonaa.

Ratilaisen mielestä nuoret voisivat taistella esimerkiksi koulun lietsomaa turhaa kiirettä vastaan.

– Nuoriin täytyisi syntyä jotain uutta ja radikaalia ”me ei enää suostuta tähän” -ajattelua, hän pohtii.

 

Teksti: Ella Virtanen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?