Autoilun kuolema

Liikenne kiinnostaa aina. Etenkin sen hinta. Ihminen kun ei pääse minnekään liikkumatta eli ilman liikennettä. Liikennettähän voi olla monenlaista: jalkapatikka, yksityisautoilu, joukkoliikenne tai vaikka soutaminen.

Ennen eduskuntavaaleja puhuttiin liikenteestä paljon. Kärkenä oli liikenteen päästöt, mutta näkökulma oli yhä sama tuttu hinta. Miten mahdolliset päästöihin vaikuttavat maksut tai maksuhelpotukset vaikuttavat liikkumisen hintaan. Jos sähköpyörän ostoa tuetaan, voi siinä yhdistyä kuluttajalle kaksi tärkeää kriteeriä: ekologisuus ja kohtuullinen hinta. Silloin auto vaihtuukin helpommin sähköiseen fillariin esimerkiksi lyhyessä työmatkaliikenteessä.

 

Tuleva hallitus joutuu olemaan kieli keskellä suuta juurikin liikenteeseen liittyvien kannanottojensa kanssa. Esimakua saatiin jo kokoomuksen vaalimainoksesta, jonka viesti oli lyhyen ytimekäs ”Autot kuuluvat teille”. Monitulkintainen mainos sai jo kielenkannat löysentymään eri medioissa ja etenkin sosiaalisessa mediassa. Liikenne synnyttää tunteita.

Jos mietitään Lempäälän keskustaa, ovat liikenneyhteydet melko lailla maksimaaliset, kun ei kuitenkaan eletä suurkaupungissa.

Juna kulkee, vielä kun saisi vanhan lättähatun pysäkit takaisin. Bussikin kulkee, nykyään useasti jopa Ideaparkin ohi. Samoin bussien kaukoliikenne palvelee useasti päivässä, kun hyppää Ryynikän pikavuoropysäkiltä mukaan.

Keskustasaarelle pääsee mukavasti myös veneellä, ja soutupaatillakin liikkuminen onnistuu lähivesillä. Puhumattakaan polkupyörästä, vielä kun olisi sähköä niin ei tarvitsisi puuskuttaa ylämäissä.

 

No mihinkäs sitä autoa sitten enää tarvitsee?

Ei mihinkään. Jos siis sellaisen päätöksen haluaa tehdä. Autoton elämä onnistuu, jos sitä todella haluaa, ja on valmis suunnittelemaan menonsa julkisen liikenteen mukaan ja kauemmas lähtiessä hyppää nöyrästi junan tai bussin kyytiin. Tai peräti pyytää kyytiä kaverilta. Toki sellainen elämä vaatii tahdonlujuutta, eikä ihan vähääkään.

Nimittäin mitä jos tarvitsee lähteä käymään Säijässä? Tai kesäteatterissa Rämsöössä? Sitten olisikin mukavaa, kun voisi vain hurauttaa omalla autolla. Ja siihen lähikauppaan onkin aika mukava ajaa, kun pääsee illalla töistä, ja kauppakassitkaan eivät mahdu pyörän tarakalle.

Ennen kuin muiden liikkumistapojen kuin autoilun hintaa ei saada naurettavan alas tai autoilu kallistu dramaattisesti, pitää autoilu pintansa ihmisten liikkumisvälineenä. Ihminen haluaa arkeen helpotusta, ja usein auto on vieläpä arjen perusedellytys liikkumisessa. Maaseudulla ja suurkaupunkien ympäryskunnissa auto vain on vielä aivan ykkönen arjen helpottaja.

Kuten Mark Twain sanoisi: ”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja.”

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.