Kuvattavana oleminen on leikkiä, eri rooleihin ja tunnetiloihin asettumista – ”Alastomuus on minulle normaali asia. Kuvat on otettu omaksi iloksi”

”Uskon, että useimmat naiset haluavat itsestään edustavia kuvia.”

Päivi Joutila uskaltaa heittäytyä kuvattavaksi. – Olen oppinut olemaan itseeni tyytyväinen ja vähän ylpeäkin kuvia katsellessani.  Samalla kuvat kertovat epäilijöille, että minusta on tähänkin ja tällainen minä olen ja saan olla.

”Minulla on ollut kroppani kanssa taistelua pääni sisällä siitä, että se ei ole tarpeeksi kaunis. Leveyttä on etusuunnasta katsottuna oman ajatuksen mukaan liikaa ja muutenkin on ollut kaikenmoisia epäedullisia ajatuksia, joista halusin päästä eroon lopullisesti ja oppia rakastamaan joskus jopa rääkättyä kroppaani sellaisena kuin se on.

Vertailin itseäni liikaa muihin ja muodin antamiin mittasuhteisiin. Se oli huonoa itsetuntoa. Halusin todistaa itselleni, että olen kaunis ja hyvä sellaisenaan, ja myös ulkoisesti hyväksyttävä itseni ja muiden silmissä.

Muiden miellyttämisen ajatus on kai tullut tanssiharrastuksen kautta, missä kroppa on koko ajan esillä ja arvioitavana. Kun yksi ja toinen huomauttelee ulkonäöstä, niin kyllä sitä peilin eteen jää joskus miettimään, että mitä erikoista ne nyt ulkokuoressa näkee ja miksi se on niin tärkeää.

”Ilmoitan sinut missikisoihin”, ”älä syö pullaa enää, sinulla on pömppävatsa”, ”olet venepakolaisen näköinen”, ”olet kaunis mutta paksu”.

Mitjalta (Kortepuro) sain heikkoja hetkiä varten omakuvitteisen, tsemppaavan kirjan, joka muistuttaa minua myös siitä, että minuuteni kuuluu monta puolta: poikatytöstä naisellisuuteen, hömpästä hengellisyyteen ja henkisyyteen.

”Etsin lapsieni kanssa ihania paikkoja ja mylly Vesilahdessa oli yksi niistä.”

Minulla on halu oppia ja kokea uutta, nähdä elämää eri kanteilta, uskaltaa elää. Onhan se myös omien rajojeni kokeilua ja aluksi ihan salassa protestointia kaiken maailman sitä kohtaan, mitä saa tehdä ja mikä on sosiaalisesti hyväksytyissä rajoissa.

Alastomuus on minulle normaali asia ja kuvat on otettu omaksi iloksi. Luonto on ollut aina lähellä minua. Pienestä tytöstä pitäen olen ihaillut metsäretkillä luonnon monimuotoisuutta ja yksityiskohtaisuutta sekä aisteja hellivää mikromakro-kauneutta. Metsä on paikka, missä saan olla oma itseni ja jollain tapaa yhtä ja vapaa.

”Metsä on paikka, missä saan olla oma itseni ja jollain tapaa yhtä ja vapaa.”

Etsin lapsieni kanssa ihania paikkoja ja Vesilahden mylly oli yksi niistä. Kovin paljon ei Mitjan kanssa suunniteltu etukäteen kuvausta. Autollisen toin mukanani kaikkea mahdollista TTT:n ja Hengarin pukuvuokraamoista ja tarvikevarastoista. Siitä lähdettiin Mitjan kanssa luomaan.

Mitjalla on mahtava sielukkuus nähdä asioita ja ammattitaito toteuttaa niitä ja luoda taidetta. Kaikki tapahtuu turvallisessa, mukavassa ja huumorintäyteisessä hetkessä.

”Kuvattavana oleminen on leikkiä ja eri rooleihin ja tunnetiloihin asettumista sekä tutkimista sisäisen ja ulkoisesti näkyvän välillä.”

Olin ollut Nico Engströmin Studio 45-mainostoimiston kuvauksissa aiemmin. Sieltä sain innostuksen ja opastusta kameran edessä olemiseen. Myös Markus Perko otti kuvia treenatessaan taitojaan.

Ammattilaisen kuvia on aivan hirmuisen ihana saada. Niissä yhdistyvät osaaminen, intohimo ja tunnetilat hetken tilannekuvaksi, ihanaksi, ainutkertaiseksi muistoksi. Toisaalta on hyvä saada kuvia vain silloin tällöin, koska se on aika koukuttavaa eikä elämää ole kuitenkaan lopulta tehty tallennettavaksi muille vaan elettäväksi tätä hetkeä varten.

Mitjan kanssa kuvailu on aina ollut taltioinnin arvoinen asia yhdessä koetusta. Mitja on mahtava, rakas tyyppi. Eiköhän kaikilla ole joku kuva, joka herättää tunteita ja muistoja, luo hyvää mieltä sekä tuo elämän arvoa esiin.

Uskon, että useampi meistä naisista haluaa itsestään edustavia kuvia. Kaikki ovat naamatusten ylistäneet Mitjan ottamia kuvia.

Olen ostanut parille kaverillenikin lahjakortin tällaisiin kuvauksiin, mutta he eivät kai ole kehdanneet mennä.

”Alastomuus on minulle normaalia asia ja kuvat on otettu omaksi iloksi. ”

Teatteri- ja tanssimaailma ovat opettaneet minulle sitäkin puolta eikä minun ole vaikea olla ilman rihman kiertämää toisten edessä. Tosin siinä on varmuus siitä, että mitään vaaraa ei ole, vaan kaikki ovat tilanteen tasalla ja tietävät, mitä varten kuvia otetaan.

Kuvattavana oleminen on leikkiä ja eri rooleihin ja tunnetiloihin asettumista sekä tutkimista sisäisen ja ulkoisesti näkyvän välillä. Luontokuvat ovat aika lailla nauttimista kaikesta siitä, mitä olen saanut tältä elämältä. Ne ovat hiljaista juttelua itsekseen, mahdollisimman aitoa olemista hetkessä Mitjan kanssa.

Kehoni kuva on parantunut ja olen oppinut olemaan itseeni tyytyväinen ja vähän ylpeäkin kuvia katsellessani. Yksi syy kuviin on myös vanheneminen. Kuvia on kiva katsella kiikkustuolissa, että noin sitä oltiin nuoria ja nättejä.

Samalla kuvat kertovat epäilijöille, että minusta on tähänkin ja tällainen minä olen ja saan olla.

”Ammattilaisen ottamissa kuvissa yhdistyvät osaaminen, intohimo ja tunnetilat hetken tilannekuvaksi, ihanaksi, ainutkertaiseksi muistoksi.”

Kuvat: Mitja Kortepuro

Päivi Joutila, 44, ex-parturi-kampaaja, lähihoitaja, kotipaikka Lempäälä, perheeseen kuuluu mies ja neljä lasta sekä koiruli. Harrastuksina muun muassa tanssi, mallina oleminen, luonnossa liikkuminen ja taiteilu monessa muodossa. Työkavereiden mukaan kannustava, luova, taiteellinen, kauneutta ja hyvää ympärillä huomioiva esteetikko.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?