Melojakaravaani rantautui Laukkoon ja Narvaan – Suomi meloo kokosi vesipedot yhteen: ”Ei tiedetty mihin lähdettiin mukaan”. Katso tapahtumakuvat täältä!

Suomi meloo -tapahtuman osuus Nokialta Laukkoon sujui sivutuulessa, mutta kukaan ei kaatunut matkalla. Kuva: Antti Raunio

– Kun viime kerralla olimme mukana Suomi meloo -tapahtumassa, ei tiedetty yhtään, mihin lähdettiin mukaan. Niin hieno tapahtuma oli, että pakko oli taas päästä mukaan, fiilisteli Johanna Soukkio Laukon satamassa juuri loppuneen melontaosuuden jälkeen.

Maanantaina ja tiistain aamuyön tunteina saattoi Vesilahden ja Lempäälän vesillä nähdä suuren joukon melojia. Kyseessä oli Suomi meloo -tapahtuma, jossa melotaan tänä vuonna Kihniöstä Saloon. Välietappeina melojakaravaani pysähtyi Vesilahden Laukossa ja Narvassa maanantai-illan ja yön aikana, ja aamuyöstä meloi läpi Lempäälän kanavan kohti Valkeakoskea.

Jo 35. kerran järjestetty suuri melontamaratooni keräsi vesiurheilun harrastajia yhteen. Kun ryhmä saapui meloen Laukon kartanon vaihtopisteelle, useampi kymmen kajakkia saapui rantaan. Eikä määrä ollut edes kovin suuri.

– Aloitus- ja lopetusosuus ovat suosituimmat, parhaimmillaan on tainnut olla noin 120 kajakkia yhtä aikaa vesillä, Soukkio muistelee.

– Olen poikani kanssa toisen kerran mukana. Oli älyttömän hauskaa meloa! Kuulin, että yhdellä parilla oli takana kaikki 35 tapahtumakertaa.

Suomi meloo -tapahtumassa edetään eri pituisia vesietappeja vaihtopisteille, joissa ryhmät voivat vaihtaa seuraavalle pätkälle uusia melojia. Etappeja on kaikkiaan 31, joten ilman lepotaukoja ei pärjää. Laukko oli 12. etappi.

– Me tulimme mukaan nyt välille Nokiasta Laukkoon, ja melomme vielä kuusi osuutta loppupäivien aikana. Perjantaina 14. päivä saavumme Saloon maaliin, kertovat Johanna Soukkio ja hänen melontaparinsa, kipparina toimiva 12-vuotias Kalle Soukkio.

Johanna Soukkio (vas.) ja Kalle Soukkio harrastavat melontaa Vanajaveden Vesikoissa, jossa on noin 400 melontaharrastajaa. Kuva: Antti Raunio

Mikä kiehtoo pitkän matkan melonnassa? Pitkän ja lyhyen matkan melontaa kun ei voi verrata keskenään. Sen tietää Kalle Soukkio, joka harrastaa ratamelontaa. Siinä mennään enimmillään 500 metriä, Suomi meloossa jopa 18 kilometriä.

– Aallot ovat parhaita, samoin myös uusien maisemien näkeminen. Sen verran oli aallokkoa, että välillä pääsi vesi kaula-aukosta sisään. Mutta sen parempi, mitä enemmän aaltoja matkalla on, Kalle Soukkio kertoo.

– Kävimme vetämässä valmistautumiseksi yhden parimelontaharjoituksen, ja söimme ja joimme paljon. Täytyy muistaa, ettei heti alussa hukkaa kaikkia voimavaroja, vaan etenee rauhassa, matkavauhti on noin 4–5 kilometriä tunnissa.

Kulkuvälineenä Soukkioilla oli tavallinen retkikaksikko. Heidän mukaansa se ei ole erityisen nopea, mutta hyvin tukeva aallokossa ja sopii vasta-alkajillekin erinomaisesti.

Laukon satamaan saapuneet melojat hieman tuumivat, millainen kallioinen ranta oli kajakkien ja melojien vaihtamiselle. Lopulta vaihtorumba sujui hyvin, ja uudet melojat pääsivät osuudelleen kohti Narvaa, jossa odotti taas uudenlaiset maisemat ja viihdykkeet.

– Laukko oli loistava paikka, tilaa oli suurelle karavaanillemme ja asuntoautoille. Vaikka laituri oli vähän korkea, onnistui nousu hyvin. Seuraavaksi meidän kajakkimme suuntaamme melomaan Sääksmäeltä Tyrväntöön, ja Kalle ainakin keräilee loppumatkan rusketusraitoja, Johanna Soukkio naureskelee.

Mitä isompi on kajakki, sitä vankempi sillä on meloa, kaksikot ja kolmikot soljuivat vakaasti Vesilahden vesillä kovassakin tuulessa. Kuva: Antti Raunio

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.