Romurallin salaisuus piilee oman auton suojelussa: ”Vahingoita kilpailijoiden autoja aroista paikoista” – katso kuvagalleria!

Romurallissa toisia autoja pyritään vahingoittamaan ja usein tämä tapahtuu peruuttamalla niitä päin. Näin oma auto ei kärsi niin suuria vahinkoja kuin jos toiseen autoon törmäisi moottoripää edellä. Kuva: Annika Eronen

No ovathan ne nyt todella reppanan näköisiä. Ne raahustavat eteenpäin kitisten ja natisten, jokaista ajettua metriä itkien ja saavat ihmettelemään, miten ne ylipäänsä liikkuvat.

Lempäälän Pirkanhovissa järjestettyyn Romurallin SM-ajojen osakilpailuun osallistuvat autot olivat toinen toistaan säälittävämpiä ilmestyksiä laahustaessaan kohti aidattua kilpailuareenaa kypärillä varustettujen kuljettajiensa piiskaamina.

Romuralli on autourheilua, jossa yritetään tuhota kilpakumppanien autot ajokelvottomaan kuntoon niihin törmäilemällä. Turvallisuuden vuoksi kisaan osallistuviin autoihin lisätään suojapalkkeja muun muassa kuskin oveen ja kaikki mahdollisesti irtoava tai palava irroitetaan autosta surutta. Kilpakumppaneihin törmätään yleensä perä edellä, jotta oma auto säilyy ajokuntoisena mahdollisimman pitkään.

Romurallin kilpa-areenalla sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Yksi napakka isku kylkeen ja kaksi viikkoa sitten 15 vuotta täyttänyt porilainen Mico Tolmunen poistuu radalta iskun saanutta polveaan ontuen. Hetkeä myöhemmin yksi auto hyytyy ja puskee ilmaan sakeaa, harmaanvalkeaa savua koko areenan täydeltä.

Kouvolasta kotoisin oleva Sheikki Laakso katselee kisoja silmä kovana yhdessä puolisonsa Johanna Budde-Laakson kanssa. Heillä molemmilla on romurallissa Suomen mestaruus ja into lajiin on säilynyt vuosikymmeniä.

– Tämä on 26. vuosi, kun olen kisoissa mukana, Laakso naurahtaa.

Hänen mukaansa kisassa pärjää lopulta se, jolla on sopivasti pelisilmää ja taktikointikykyä.

– Täytyy yrittää vahingoittaa muiden kilpailijoiden autoista arkoja paikkoja, mutta samalla osata suojella omaa autoaan, Laakso miettii.

– Ei ole mitään hyötyä romuttaa toisen auto ajokelvottomaksi, jos sen jälkeen ei oma auto enää lähde käyntiin.

Sheikki Laakso (edessä) on toiminut jo vuosia SM-Romurallin pääjärjestäjänä. Hänen vaimonsa Johanna Budde-Laakso on myös mielellään kilpailuissa mukana, hän on itse Romurallin Suomen mestari vuodelta 2007. Pariskunta on ollut naimisissa 20 vuotta ja kertoo, että he ovat toisiinsa edelleen yhtä ihastuneita kuin suhteen alkuaikoina. Autoharrastus on elämäntapa, johon osallistuvat myös Sheikki Laakson poika Nico Laakso (vas.) ja pariskunnan yhteinen poika Jica Budde (takana oik.) -Isoäitini Vilma Ahtialansaari toimii kilpailuissa lipunmyyjänä, Nico Laakso nauraa. Kuva: Annika Eronen

Kilpailuissa ajetaan useita eriä ja autojen on kestettävä ne kaikki, aina tiukkaan finaaliin asti. Usein kuskien kilpailu loppuu autoon tulleeseen pientäkin pienempään vikaan.

– Sellaiset euron viat ovat tavallisia. Joku yksi piuha hajoaa tai lähtee irti. Toki välillä näkee isompiakin vikoja, kuten sellaisia, että vaihdelaatikko sanoo kokonaan sopimuksensa irti.

Rahaa romuralliin ei juurikaan mene. Autot saadaan usein ilmaiseksi ja autoihin lisätyt palkit voi irroittaa ja käyttää uudelleen kisasta toiseen. Sen sijaan tarvitaan kykyä saada autosta ajokuntoinen kisaviikonlopun ajaksi, joten mekaanikon taidoista on enemmän kuin hyötyä.

– Osa kuskeista ajaa tiimeinä, jolloin autojakin laitetaan kuntoon yhdessä. Osa sitten kilpailee yksikseen.

18-vuotias Alex Tolmunen kertoo, että kilpailun varikolla kilpakumppania kyllä autetaan, jos on tarvetta.

– Varikolla ollaan kuin yhtä suurta perhettä. Jos jolta kulta puuttuu jokin työväline, joka itsellä on, sitä lainataan kyllä, Tolmunen sanoo.

Pirkanhovin osakilpailun voitti lopulta Pasi Akkila Järvelästä. Viime vuoden Suomen mestari Jake Nurminen Pispantallin Kaheleista sijoittui viidenneksi. Tämän vuoden mestaruus ratkeaa syys-lokakuussa viimeisen osakilpailun jälkeen.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.