Jenni Hiirikoski on kaksinkertainen olympiamitalisti. Etelä-Koreassa 2018 hän toimi Suomen kapteenina, Kuva: Jääkiekkoliitto
– Olimme 12 minuuttia maailmanmestareita. Tiedän nyt sen tunteen, miltä MM-kulta tuntuu. Olen yhä sitä mieltä, että meidän maalin hylkääminen oli tuomarivirhe, mestaruus olisi kuulunut meille.
– Mutta kyllä hopea nyt jo tuntuu urani isoimmalta saavutukselta. Se, että oikeasti viimein raivasimme tiemme välieristä finaaliin, oli huima juttu. Kuinka saimme parhaamme ulos kovimmassa paikassa, ja vielä pelasimme jopa paremmin finaalissa. Se on huima saavutus, Jenni Hiirikoksi analysoi pari kuukautta koko Suomea ravisuttaneen MM-finaalin jälkeen.
Suomihan oli jo voittanut naisten jääkiekon maailmanmestaruuden – varusteet heitetty nurkkaan ja kasa valmis. Sitten mentiinkin videolle, ja maalia kelattiin ja kelattiin, ja lopulta hylättiin. Hylkäys oli hyvin kyseenalainen, kuten Hiirikosken kommentti paljastaa.
– En tykkää jossitella enkä ole kovin hyvä uhoamaan, että seuraavissa kisoissa sitten. Mutta kyllä ne kisat antoivat meille hurjasti itseluottamusta ja uskoa, että me pystymme siihen.
MM-hopea kotikisoissa oli kuitenkin kaikessa katkeruudessaan Suomen naisten paras sijoitus koskaan arvokisoissa. Joukkueen kapteenina Jenni Hiirikoski nousi suuren yleisön tietoisuuteen ja kohina naisten maajoukkueesta on nyt ennätyssuurta.
– Kyllä me pääsimme ihmisten sydämiin ja kahvipöytäkeskusteluihin. Hirveän kauaa emme päässeet mitalia juhlimaan yhdessä ennen kuin pelaajat lähtivät omilleen, Hiirikoski muistelee ensimmäisiä päiviä kisojen jälkeen.
– Pääsimme torijuhlaan Helsinkiin yhdessä miesten kanssa. Se oli kyllä upea kokemus, harvemmin osuu sellaisia eteen.
Jenni Hiirikoski pitelee käsissään LeKin satavuotishistoriikkia, johon häntä haastateltiin 15 vuotta sitten. Kuva: Antti Raunio
Jenni Hiirikoski on elävä kiekkolegenda. 32-vuotiaana hän nousi ohi Raimo Helmisen eniten maaotteluita pelanneeksi jääkiekkoilijaksi. Monivuotinen maajoukkuekapteeni on voittanut seitsemän MM-mitalia ja kaksi olympiamitalia ja pelannut ammattilaisena ulkomailla jo kauan.
Tällä hetkellä maailman paras puolustaja edustaa ruotsalaista Luulajaa. Ennen siirtoa Ruotsiin oli mahdollisuus lähteä myös tuoreesti perustettuun naisten NHL:ään. Sittemmin NWHL ei ole lähtenyt toivotulla tapaa liitoon.
– Minulla oli mahdollisuus lähteä joko NWHL:ään tai Luulajaan. Minulle on tärkeää kaukalon ulkopuoliset asiat organisaatiossa, siksi valitsin Ruotsin. En ole yhtään katunut.
– Tällä hetkellä naisten NHL:n tilanne ei näytä minusta kovin lupaavalta. Painetta on, mutta se vaatisi miesten NHL:n vahvasti taakseen.
Hiirikoski pelasi kaksi kautta myös Venäjällä. Meno ei ollut aivan yhtä villiä, mitä tarinat miesten sarjoista ennen KHL-aikaa kertoivat, mutta Hiirikoski nauraa, että erittäin opettavaista aikaa kaudet olivat.
Uransa loppua lempääläinen ei ole vielä miettinyt. Tavoite on edelleen kehittää itseään päivä päivältä paremmaksi.
– Nautin joka päivä tekemisestä. Ja tavoitteet on korkealla niin seura- kuin maajoukkueen kanssa.
Kun puhe kääntyy naisjääkiekon nykytilaan, Hiirikoski on tyytyväinen maajoukkueen tilanteeseen ja kehitykseen. Arvokisamenestys ja näkyvyys ovat auttaneet maajoukkuetta myös tukieurojen tasolla, ja se mahdollistaa paremmat lähtökohdat jatkossa hakea sitä puuttuvaa kultaa.
– Kaksi viime kautta ovat olleet todella hyviä, olympiapronssi ja MM-hopea. Pääsimme Olympiakomitean urheilija-apurahan piiriin, mikä on todella iso asia ja apu arkeen. Varmasti se on ollut myös yksi osa hopea-palapeliä.
– Jääkiekkoliitto on panostanut tosi hyvin myös naisten maajoukkueeseen, siitä kiitos tasa-arvotyön näkökulmasta. Enemmän haastetta on seuratasolla, miten saada naisten liigassa olosuhteet paremmiksi. Miesten isommat palkat vain ovat fakta, bisnes pyörii sen ympärillä, Hiirikoski toteaa.
Ruotsissa ollaan Hiirikosken mukaan vielä edellä Suomea naiskiekon organisaatioiden toiminnassa.
– Luulajassa tehdään tosi upeaa työtä naisjoukkueen eteen, ja heillä on menestyvä miestenkin joukkue. Olosuhteet kaukalon ulkopuolella ovat todella hyvät ja siihen panostetaan.
Hiirikoski iloitsee naisurheilun nosteesta niin Suomessa kuin maailmalla, ja nostaa esille naisten jalkapallon MM-kisojen suuren näkyvyyden.
– Hienoa, että Yle näyttää kisoja niin isosti. Olen kova penkkiurheilija ja katsonut melko paljon kisoja. Tosiasiahan on, että oikeasti näkemisen kautta arvostus todella nousee. Tästä me ja naisten futis käymme esimerkkeinä.
Jenni Hiirikoski ei aina tiennyt miten päin olla mitalijuhlassa, onnitteluita tuli joka suunnasta. Kuva: Antti Raunio
Ensimmäiset luistimenpiirtonsa Jenni Hiirikoski veti 2-vuotiaana nykyisten Hakkarin tenniskenttien kohdalla, kun isä vei luistelemaan. Siitä se sitten lähti.
– Junnuvuosilta Lempäälästä on todella lämpimät muistot. Hakkarissa on touhuttu paljon, ja tänne on aina kiva tulla takaisin ja kesäisin harjoitella. Täällä on aina rauhallinen fiilis.
– Junnuna lätkän lisäksi pelasin futista ja yleisurheilin.
Hiirikoski nostaa muutaman valmentajan Lempäälän-vuosilta uran alusta, joiden merkitys MM-kapteenin uralle on ollut suuri.
– Henkilökohtainen fysiikkavalmentajani Raimo Lehtinen sai paljon juosta perässäni. Ja kiekkovalmentajat Simo Kosonen, Petri Rauta, Pasi Mäkelä ja Jouko Mattila.
Kesä ei jääkiekkoilijalla ole liian pitkä, paluu Ruotsiin koittaa elokuun alussa.
– Lomailemaan en ole juurikaan ehtinyt. Sellaista kiekkoilijan elämä on. Tykkään kyllä siitä, kun saa oman aikataulun kanssa elää kesäisin ja harjoitella.
LUE LISÄÄ AIHEESTA:
”Tuntuu ylpeältä olla Lempäälästä”, Jenni Hiirikoski kiitti suuryleisöä
Jenni Hiirikoski kipparoi Suomen naisleijonat olympiapronssille
Jenni ja Marko olivat yhtä hymyä mitalijuhlassa. Kuva: Erkki Koivisto
LUE MYÖS
Viimeisimmät kommentit