Sloganit pyörän pinnojen välissä – Lempäälä–Vesilahti-väli kaipaa kevyen liikenteen väylää

Anti Raunio. Kuva: Erkki Koivisto

Aloin miettimään Lempäälän ja Vesilahden sloganeita. Sitten aloin pohtimaan polkupyöräilyä. Vaikka mielleyhtymä oudolta kuulostaakin, saa nämä kaksi asiaa liittymään yhteen.

Lempäälä on ollut lähellä ja Vesilahti on ollut vetovoimainen. Eivät ole enää – ainakaan sloganien mukaan. Lempäälässä sanotaan nykyään hanakasti kyllä ja Vesilahti on kiehtova luonnostaan.

Jos joku on nykyään lähellä, se on Vesilahden keskusta Lempäälästä. Viime aikoina olen huomannut konkreettisesti, kuinka nopeasti autolla ajaa Lempäälän keskustasta Kirkonkylään.

Polkupyörällä sama väli onkin hankalampi. Koko pätkällä ei ole kevyen liikenteen väylää kuin nimeksi. Lukiossa ollessani muistan miettineeni, kuinka muutama vesilahtelainen kaverini jaksoi pahassakin vastatuulessa ja autojen vierellä polkea noin kymmenen kilometrin koulumatkan.

Vesilahti-Lempäälä–väli tarvitsisi ehdottomasti keskustojen välille koko matkalle kevyen liikenteen väylän. Polkupyöräily suuntaan ja toiseen helpottuisi huomattavasti, ja samoin voisi innostaa kävelijöitä ja lenkkeilijöitä enemmän käyttämään kyseistä väliä. Samalla se vähentäisi vaaratilanteiden mahdollisuutta liikenteessä. Arkiaamuisin ja -iltapäivisin liikenne tällä välillä on melko kovaa.

Aiheesta tehtiinkin vuonna 2017 kuntalaisaloite, joka keräsi 303 allekirjoitusta.

Toinen väli, joka tarvitsisi ehdottomasti oman kevyen liikenteen väylän on tie 190 Lempäälän keskustasta Lidlin kohdalta Ahtialan risteykseen asti. Ahtialanjärven yli ja Hääkiven ohitse menevä tie on monelle kävelijälle ja pyöräilijälle arkinen liikenneväylä keskustaan.

Keskustasta tultaessa Ahtialaa kohti täytyisi pyöräilijän kulkea tien oikeaa reunaa. Jos on liikenteessä noin kello 16, kun paluuliikenne Tampereelta moottoritien suunnalta on vilkkaimmillaan, ei pyöräilijällä ole mitään mahdollisuuksia tienylitykseen. Niin tiiviisti autoja tulee vastaan. Itse olen kokenut tilanteen useasti, kun lyhin matka kotiin kulki kyseistä reittiä.

Silloin täytyy ottaa käyttöön vaihtoehto B, eli jatkaa samaa puolta loppuun saakka, kunnes pääsee kääntymään pyörätielle Liuhan maatilan jälkeen. Jännäksi menee, jos vastaan tuleekin oikeaa reunaa ajava pyöräilijä, ja samalla vastaan porhaltaa autoletka.

Kevyen liikenteen väylä voisi lisätä Hääkiven kauniin alueen käyttöä, kun esimerkiksi pienten lasten kanssa sinne liikkuminen keskustasta helpottuisi. Jos saisi unelmoida, sanottaisiin ”Kyllä” myös väylälle vanhalle 9-tielle Herralasta Ideaparkille. Silloin pyörämatka keskustasta Ideaparkkiin helpottuisi huomattavasti.

Luonnostaan kiehtovaa Vesilahtea olisi mukava tutkailla pyörän selästä. Kiehtovan pyöräretken voisi suunnata useamminkin naapuriin, vaikkapa kauniin kirkon maisemiin, kun yhteydet olisivat kunnossa.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.