Kataja naavahunnussa. Kuva: Sanna Suonpää
Kataja, tuo suomalaisen metsän ikiasukki. Katajan puuaines on kuin suomalainen sisu itse: se taipuu, mutta ei katkea. Suomen katajainen kansa on pärjännyt kuivilla ja karuilla mailla, kuten katajakin. Tänä kesänä Pirkanmaalta etsitään suurinta katajaa Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin kesäkisassa.
Kataja kasvaa yleensä pensasmaisena, mutta sopivalla paikalla se voi vanhemmiten kehittyä puumaiseksi. Katajista löytyy todellisia ikänestoreita, sillä katajat voivat elää jopa 1 000-vuotiaiksi. Vanhimmat nykyisin elävät katajat ovat siis tarkkailleet Suomen kehittymistä viikinkiajan lopulta saakka.
Luonnonsuojeluliiton kesäkisassa etsitään suomalaisesta luonnosta milloin mitäkin, tänä vuonna katajia.
– Kataja nousi kilpailuteemaksi lähinnä siksi, että suurista katajista on piirissä melko vähän tietoa ja kuitenkin esimerkiksi kesäasukkaat ja ihmiset yleensäkin ovat niistä kiinnostuneita ja tietävät, missä niitä on, kertoo Kari Järventausta Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiristä.
Kesäkisoja Luonnonsuojeluliitto on pitänyt 1990-luvun loppupuolelta, viimeksi 2016. Silloin etsittiin Pirkanmaan suurinta metsälehmusta. Aikaisemmissa kilpailuissa on etsitty esimerkiksi suurinta raitaa ja muurahaiskekoa, myös havaintoja kissankäpälästä ja ketoneilikasta sekä kyystä on tehty vuosien varrella.
Katajan siniset marjat ovat todellisuudessa käpyjä, Luonnonsuojeluliitto kertoo. Pehmeillä kävyillä on hyvin monenlaista käyttöä riistan ja ginin maustamisessa, kansanlääkinnässä ja niitä on myös käytetty suojelemaan pahoilta hengiltä ja villieläinten hyökkäyksiltä.
Luonnonsuojeluliitto kertoo myös, että Pirkanmaan katajat ovat metsäkatajia.
– Kataja (Juniperus communis), eli kotikataja, on sypressikasveihin kuuluva ainavihanta havupuu. Pirkanmaan katajat ovat metsäkatajia, sillä pienempikasvuista lapinkatajaa ei esiinny Kainuun eteläpuolella. Kataja voi kasvaa niin kalliolla, laidunmailla, kuin letoillakin, mutta se suosii niukka- ja keskiravinteisia metsiä. Kataja on monin paikoin hyötynyt ihmistoiminnasta, sillä se viihtyy valoisilla ja avoimilla kasvupaikoilla.
Kataja on kokonsa ja muotonsa johdosta helposti hahmotettava puu ja sen erityisen paksut tai pitkät yksilöt, jotka usein ovat myös hyvin vanhoja, herättävät erityistä kiinnostusta. Kaiketi tästä syystä isoja katajia on rauhoitettu paljon myös luonnonsuojelulain mukaisina luonnonmuistomerkkinä. Pirkanmaalla on rauhoitettu isoja katajia kaikkiaan reilut 20, mutta ainakin muutaman niistä tiedetään sittemmin kuolleen.
Järventaustalla ei ole tarkkaa tietoa Lempäälän ja Vesilahden suurista katajista, mutta uskoo niitä varmasti alueella olevan.
– Oletettavasti Lempäälän ja Vesilahden seudulla kasvaa useita poikkeuksellisen isoja katajia – joitakin niistä sisältyy molemmista kunnista tehtyihin luontokohdeselvityksiin, mutta eivät varmasti läheskään kaikki – ja niistä olisi hyvä saada lisää tietoja!
Viimeisimmät kommentit