Piikki: Lomanviettoa ja arvopohdintaa

Nyt kun suuri osa työssäkäyvistä on kesälomalla ja poliitikotkin vetävät henkeä, on hyvä keskittyä filosofiseen pohdintaan. Uusi hallitus ei tosin ehdi levätä, kun Suomen puheenjohtajuus EU:ssa työllistää ja ministerit haluavat muutenkin tehdä itseään näkyväksi. Ympäripyöreitten lausuntojen lisäksi ministerit ovat kunnostautuneet kiertämällä kansan parissa. Hyvin puunattuja ministeriautoja on nähty monen kirjaston läheisyydessä, kun herra tai yhä useammin rouva ministeri on ollut pitämässä puhetta paikalle haalitulle vaalikarjalle. Anteeksi, tarkoitan tietysti kiinnostunutta yleisöä.

Ministerien tarkoitus on selittää ihmisille hallitusohjelmaa. Ajatus on hyvä ja kannatettava. Jokainen meistä tietää, että jonkin vaikean asian oppii parhaiten, kun opettaa sen toisille. Selittämällä hallitusohjelman yksityiskohtia yleisölle ministeri ehkä ymmärtää sisällön itsekin. Julkisesta, osittain ristiriitaisesta keskustelusta on nimittäin saanut käsityksen, että ministereillä on sovituista asioista kovin erilaisia mielikuvia.

Ihmettelen, että lempääläiset puolueaktiivit eivät ole saaneet sovittua jonkun ministerin vierailua tänne. Samalla voitaisiin näyttää hänelle, minkälainen uusi ja uljas kirjasto on radan varteen nousemassa. Tai ei ehkä sittenkään. Hommataan ministeri paikalle vasta kirjaston vihkiäisiin.

Rivikansanedustajilla on leppoisat ajat. He saivat jäädä heti hyvin ansaitsemalleen kesälomalle, jota heillä ei kuulemma ole. Kyse on istuntotauosta. Myös kuntapäättäjät ovat luottamustehtävistään lomalla. Mitään velvollisuuksia ei ole, mutta näkyvyyttä on syytä pitää yllä sosiaalisessa mediassa julkaisemalla kaiken maailman grillaus-, marjastus- tai matkakuvia. Kuokkalankosken markkinoilla pitää tietysti myös olla mukana. Siellä on mahdollisuus kätellä montaa tulevaa äänestäjää.

Niin, filosofista pohdintaa piti käsitellä. Käsiini sattui pari mainiota pokkaria. Toinen on Anna Perhon Antisäätäjä, joka antaa hyviä neuvoja ajankäytöstä, ja toinen on Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. (Anteeksi ruma sana, mutta en voinut muuttaa Mansonin otsikkoa). Jälkimmäinen kirja on hengästyttävää luettavaa ja suosittelen sitä lämpimästi, vaikka kieli onkin paikoitellen kovin roisia.

Otan kirjasta yhden poiminnan. Manson luettelee oman elämänsä kannalta viisi tärkeää arvoa. Niistä ensimmäinen on kokonaisvaltainen vastuun kantaminen. Jokaisen pitäisi ottaa vastuu elämänsä tapahtumista, olipa syypää kuka tahansa. Toinen on epävarmuus eli totuttelu omien tietojensa ja uskomustensa säännölliseen kyseenalaistamiseen. Kolmas arvo on epäonnistuminen, joka auttaa huomaamaan virheensä, jotta pystyisi parempaan. Neljättä arvoa Manson pitää erityisen tärkeänä. Se on kieltäytyminen, kyky sanoa ei ja hyväksyä se myös muilta. Viimeinen arvo on elämän rajallisuuden pohdiskelu. Se panee kaikki muut arvot oikeisiin mittasuhteisiin.

Kirjoittaja arvostaa vain noudatettavia arvoja.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
LVS DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.