Salarakkaiden piilopaikka, taiteilijan lempikohde, ekologinen säilö – Latokirjasta huokuu intohimo suomalaiseen kulttuurimaisemaan

Otsalato Lempäälän Säijästä. Kuva: Arttu Kuisma.

Siinä se on pellon laidassa, vähän notkollaan, harmaantuneena. Se jää monelta huomaamatta, mutta ennen se on ollut keskeinen osa arkisen elon ketjua.

Jokaisella suomalaisella on jonkinlainen mielikuva ladosta. Lempääläisen tietokirjailijan Juha Kuisman tuore teos Suomalainen lato avaa laajakuvan latojen maailmaan. Teos perustuu Kuisman pitkäaikaiseen ja perinpohjaiseen tutkimustyöhön.

Kuisma paneutuu latojen maailmaan intohimolla. Kirjassa käydään läpi muun muassa latojen historiaa, käyttötarkoituksia sekä ladon osia ja niiden nimiä.

Tutuksi tulevat myös heinäpieles, lehdeskeko ja kaura-auma, latojen edeltäjät. Vaan mikä on kärväs? Se on oksakkaasta puusta tai katajasta muotoiltu kuivatuslaite, jonka oksille tuore heinä aseteltiin kuivumaan.

Latoihin liittyvän nimistön määrä on laaja ja värikäs. Karjalassa ladon oven päällä olevaa luukkua kutsuttiin runtukaksi, Pohjois-Suomessa runnakoksi. Läpiajettavaa heinälatoa kutsuttiin Karjalassa nimellä sarai tai sarrain. Se johtaa terminä silkkitien varrella olleiden majatalojen sarai-rakennukseen.

Kirjasta löytyvät seikkaperäiset kuvat latojen rakenteesta. Muun muassa härkäpukin, kolminivelkehän ja kirkonkaton erot tulevat lukijalle selväksi. Jokaisella ladon puulla on oma nimensä ja nämäkin nimet vaihtelevat usein murrealueittain.

Oma lukunsa ovat taideteokset, jotka ovat syntyneet ladoista ja latoryhmistä. Kuisman mukaan lato ilmaisee jotain ihmisen suhteesta kosmokseen. Aiheena se on samanlainen kuin laiva merellä tai lintu lennossa.

Suomalaisten vanhojen elokuvien katsojille ladot ovat jättäneet ikuisen muistijäljen pariskuntien eroottisina kohtauspaikkoina. Latoromantiikka on leiskunut myös todellisuudessa. Siitäkin Kuisma kertoo esimerkin, mutta muistuttaa, että lato voi olla pölyisä ja pisteliäs lemmenpesä.  Jos löytää ladon nurkasta vuosia painuneen heinä- tai olkikasan, siinä saattaa olla miellyttävämpi alusta romantiikalle, kirjailija vinkkaa.

Suomalainen lato on sekä erinomainen tietoteos että mukaansa tempaiseva lukuelämys.  Suomalainen lato kuuluu niiden harvinaislukuisten teosten joukkoon, joita tulee poimittua luettavaksi ja selailtavaksi kerta toisensa jälkeen. Kirjan upeasta kuvastosta vastaa Juha Kuisman poika Arttu Kuisma, joka on ottanut kirjassa olevat valokuvat ja piirtänyt kuviot.

Pieni kerppolato on pelastettu suolta talon pihapiiriin Vesilahden Rämsöössä. Kuva: Arttu Kuisma.

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?