Entä jos hankkisin vuohen? – Selvitimme, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos haluaa hankkia eläimen kerrostaloon, rivariin tai omakotitaloon

Vuohi on omalaatuinen, pitkäikäinen kotieläin. Voi se olla myös lemmikki.

Vuohi on kiinnostava, persoonallinen eläin. Se ei ole mikään lauman mukana menijä, vaan oman tiensä kulkija. Mitä jos hankkisi pihaan vuohen– tai lampaan tai vaikka kanoja? Onnistuuko? Mitä pitää ottaa huomioon?

Laki menee näin: halusitpa ottaa kanan kaveriksi kerrostaloon, lampaan ystäväksi rivariin tai vuohen omakotitalon pihan komistukseksi, sinun on rekisteröidyttävä eläimenpitäjäksi.  Lain mukaan eläimelle pitää rekisteröidä myös pitopaikka.

Rekisteröintiverollisuus koskee hyvin laajaa joukkoa eläimiä, kuten esimerkiksi nautaeläimet, sikaeläimet, lampaat, vuohet, siipikarja, hevoseläimet, kameli- ja hirvieläimet sekä turkiseläimet, kalat, äyriäiset ja nilviäiset.

Sen sijaan yleisimmin lemmikkeinä pidettyjä elämiä, kuten kissoja ja koiria ei tarvitse rekisteröidä, ei myöskään poroja.

Rekisteröityminen tehdään kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

– Kaikki laissa edellytetyt eläimet ja niiden pitäjät tulee rekisteröityä, olivat eläimet harraste-eläimiä tai tuotantoeläimiä, kertoo maaseutupäällikkö Timo Perälampi Lempäälän kunnasta.

Eläinten merkinnän ja rekisteröinnin tavoitteena on Perälammin mukaan seurata eläimistä peräisin olevan elintarvikkeen kulkua tuotantoketjun alusta loppuun.

– Jotta kuluttaja voi vakuuttua tuotteen turvallisuudesta, elintarviketuotannon on oltava läpinäkyvää ja tuote on voitava jäljittää lähtöpisteeseensä asti. Myös eläintaudin puhjetessa on oleellista tietää, missä kukin eläin on ollut, jotta todennäköisesti tartunnan saaneet eläimet voidaan jäljittää ja erotella muista eläimistä.

Eläinten jäljitettävyyden varmistamiseksi tuotantoeläimet on merkittävä luotettavasti ja kattavasti, niiden pitopaikoista on pidettävä ajantasaista rekisteriä ja eläinten siirrot pitopaikkojen välillä sekä niiden syntymät ja kuolemat tulee merkitä rekistereihin ja tilaluetteloihin vaatimusten mukaisesti.

– Toinen tarkoitus liittyy eläinten hyvinvoinnin varmistamiseen. Kun viranomaisille on selvää, kuka eläimiä tuottaa ja myy, pystytään tätä toimijaa myös valvomaan. Lain toteutumista valvovat ELY-keskusten tarkastajat, tarkastuseläinlääkärit, valvontaeläinlääkärit sekä kunnaneläinlääkärit.

– Kolmas ja ehkäpä tärkein tarkoitus, liittyy eläintauteihin. Eläimillä on omat tautinsa, joista osa voi olla hyvinkin vakavia, vaikka eivät tarttuisi ihmisiin lainkaan. Tällaiset taudit voivat uhata koko elinkeinon olemassaoloa. Kun epidemia havaitaan, parhaat mahdollisuudet sen taltuttamiseen on, kun tiedetään, missä taudille alttiita eläimiä on ja miten eläimiä on liikkunut tautialueelta ulos, Timo Perälampi sanoo.

Vuohi ja muut eläimet tarvitsevat Suomessa sääsuojan.  Kesäkanojen ja -lampaiden aitauksen ja kevyen sääsuojan lupatarve arvioidaan kunnan rakennusvalvonnassa tapauskohtaisesti.

– Luvan tarve riippuu muun muassa kiinteistön sijainnista, eläinten määrästä, sääsuojan ja aitauksen koosta, naapureiden läheisyydestä, kertoo ympäristötarkastaja Sari Sassi Lempäälän kunnasta. Hän operoi Lempäälän ja Vesilahden kuntien alueella.

Saissi muistuttaa, että tuotantoeläinten, vaikka ne olisivatkin niin sanotusti harrastuskäytössä, lannan varastointi täytyy myös aina hoitaa niin, että lannasta ei aiheudu pinta- tai pohjavesihaittaa. Lannan varastointia ja käsittelyä säätelee nitraattiasetus.

Sitten on vielä naapurit. On naapureita, jotka ottavat ilomielin tuotantoeläimet vastaan naapurustoon, mutta myös vastakkaista näkökulmaa löytyy.

– Aina silloin tällöin kuntaan ollaankin yhteydessä hevosista, lampaista tai kanoista koetusta melu-, haju- tai muusta haitasta. Tämän takia on tärkeää, että naapureiden kanssa keskustellaan jo alkuvaiheessa, kun eläinten ottamisesta vasta haaveillaan, Sari Sassi sanoo.

Siina Uotila kertoo Markku-vuohen olevan ihanneyksilö. – Markku on kiltti ja käy meidän kanssa yhdessä kävelyllä. Markku on meidän vanhemman saksanpaimenkoiran paras kaveri.

 

Lempäälässä uudet määräykset hevostalleista ja muista eläinsuojista

Hevostallin ja siihen liittyvien rakennelmien rakentaminen edellyttää rakennusvalvontaviranomaisen myöntämää lupaa. Rakennuslupaa tarvitaan myös, kun johonkin muuhun käyttöön tarkoitettu rakennus halutaan muuttaa hevostalliksi.

Kiinteistön käyttötarkoituksesta riippuen voidaan edellyttää lisäksi suunnittelutarveratkaisua tai poikkeamislupaa. Pienempiin muutoksiin riittää yleensä toimenpidelupa.

Tarvittavan luvan tai luvat määrittelee kunnan rakennusvalvonta, johon on suositeltavaa olla yhteydessä jo alustavassa suunnitteluvaiheessa. Näin vältytään esimerkiksi turhien hakemusten teolta.

Lempäälän kunnan kesäkuussa 2019 voimaan tulleen rakennusjärjestyksen mukaan rakennuspaikan pinta-alan tulee olla vähintään 2 ha, mikäli sille sijoitetaan hevostalli tai muu vastaava eläinsuojarakennus. Tämä kuitenkin edellyttää, että rakennuspaikan olosuhteet sallivat toimintojen sijoittamisen ilman pinta- ja pohjavesien pilaantumisvaaraa tai naapureille aiheutuvaa ilmeistä haittaa.

Rakennuspaikalla tulee myös voida osoittaa riittävät alueet ulkotarhoille ja/tai laitumille. Ulkotarhojen, lantaloiden ja tallien suojaetäisyyden naapurin pihapiiristä (asuinrakennus ja sen välitön oleskelualue) tulee olla vähintään 50 metriä, ratsastuskenttien vähintään 20 metriä ja laitumien vähintään 10 metriä. Lisätietoa hevosten pidosta löytyy Lempäälän kunnan hevostalliohjeesta.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.