Ei hyvästi vaan hyvää matkaa

Lähivuosina olen joutunut kuulemaan uutisen läheisen poismenosta useamman kerran. Yksikin kerta kuulla tallaisia uutisia tuntuu jo liian monelta. Tuntuu vaikealta ymmärtää, että en voi enää lähettää kirjeitä ystäväni kotiin, nähdä hänen valloittavaa hymyään, kuulla jännittäviä tarinoita menneestä, ja unelmia tulevasta ja ihan vain olla siinä hänen kanssansa. Jää suuri kaipuu ja toive siitä, että voisi vielä nähdä toisen, niin kuin aina ennenkin.  On vaikeaa sanoa lopullisesti ”hyvästi”, jos voisikin vain toivottaa ”hyvää matkaa, ja nähdään sitten taas.”

Tiedän erään paikan – suloisimman paikan ikinä, kutsun sitä Taivaan kodiksi, jossa koittaa iloinen jälleennäkeminen perille päässeiden läheistemme kanssa ja, jossa saamme nähdä Isämme kasvoista kasvoihin. Tiedän myös tien sinne, se tie on Jeesus. ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6). Kristukseen uskovana, olen ankkuroinut sydämeeni uskon, toivon ja rakkauden. Se mihin uskon vihreillä ja virvoittavilla niityillä siihen uskon, myös pimeässä laaksossa. Ja nimenomaan toivo nousee esille suuren surun kohdatessa elämää, koska Jeesus armahti meitä, voitti kuoleman ja ylösnousi valmistamaan meille sijaa Isämme kodissa. ”Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan.” (1.Tess. 5:10)

Haluan jakaa tähän vielä loppu osion runostani, jonka kirjoitin papalleni, hänen poismenonsa jälkeen.  Siunausta ja voimia kaikille läheistään kaipaaville.

 

Syvään siinä kätesi ristit,

elämän alkulähteelle ajatuksesi pistit

Silityksen lohtua vielä hetken

meille molemmille.

Siunauksen sinulle lausuin

sydämestäni toivoen,

ettei tämä hetkeksi viimeiseksi jää.

Vielä me nähdään,

kotona on jo kaunis sää.

 

Veljesi huolen sinusta loppuun saakka piti,

tiedä – hän ei sinua jättänyt.

Iltaan huuto kaikui

rantaan koti järven.

Rakkaan maan suojelit meille,

tuleville sukupolville.

Sama kallis maa nyt suojasi on,

siitä muistosi minulle lauloit.

Säveltä sen yllä pidän.

 

Teksti: Liisa Nurminen

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?