Vastoin hallituksen päätöstä harkitsemme lasten jättämistä omaan opetukseemme

Vakavassa harkinnassamme on jättää lapset pois koulusta omaan opetukseemme loppukevääksi vastoin hallituksen päätöstä – ei pelosta, vaan solidaarisuudesta. Solidaarisuudesta jo nyt aivan huippu duunin tehnyttä opettajaa kohtaan. Solidaarisuudesta lapsia ja perheitä kohtaan, joilla tuen tarve on oikeasti akuutti.

Kyllä, kulunut kevät on ollut etätöineen ja –kouluineen älyttömän rankka meilläkin niin kuin monissa perheissä – myös opettajien perheissä. Vaikka lasten oppimistulokset ovat laskeneet (tai sitten ei?) ja kaveri-ikävä on kova, meillä sekä aikuisten että lasten voimat olisivat riittäneet kesälomaan asti. Kaikissa perheissä ei ole sama tilanne, ja juuri siksi on käsittämätöntä lähettää koko peruskouluikäluokka säätämään kouluihin vielä ennen kesälomaa.

Haastepuheen ohella etäopiskelusta on kuulunut myös hyvää: Opettaja on voinut tarjota yksilöllisempää tukea ja ohjausta tarvitseville. Osa erityisen tuen päätöksen saaneista tai kiusaamista kokeneista oppilaista on jopa puhjennut kukkaan etäkoulussa. Tarvittaessa kouluun on voinut mennä koko ajan. Kyllä, satun tietämään jotain myös perhehelveteistä, joissa osa lapsista ja nuorista joutuu elämään. Jäljellä olevat paukut kunnissa olisi pitänyt tähdätä nyt tarkemmin sinne, missä tarve on kovinta. Ainoastaan terveysnäkökulmaan nojautuva päätöksenteko ei ole kestävällä pohjalla kriisissä eikä muulloinkaan. Ihminen on kokonaisuus, ei pelkkää lääketiedettä tai diagnooseja.

Perusoikeudet ja yhdenvertaisuus eivät tarkoita sitä, että kaikille annetaan aina tasan samalla kauhalla. Tässäkin päätöksessä olisi toivonut ymmärrystä perheiden monimuotoisuudesta ja tarvelähtöisyydestä samaan tapaan kuin yritystukien jaossa. Usein vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija, jopa silloinkin, kun kamppailee eri syistä jaksamisensa äärirajoilla. Jos vanhempaa, lasta tai nuorta ei tavoiteta ja huoli herää, niin tarvitaan opettamisen asiantuntemuksen lisäksi sote-puolen osaamista, jota löytyy oppilashuollosta, nuorisopalveluista, ohjaajilta tai sosiaalityöntekijöiltä.

Tämä jo toki ennestään liian ahtaalle vedetty ammattilaisten joukko olisi voinut etsiä ja jalkautua kadonneiden luokse, ja saatella heidät yksilöllisiin tilannearvioihin kouluille, elleivät olisi lomautettuina tai siirrettyinä muihin tehtäviin. Näin olisi säilynyt paremmin myös turvavälit ja 10 henkilön kokoontumisrajoitukset. Opettajalla ja muilla ammattilaisilla olisi ollut ennen kaikkea aikaa keskittyä aidosti kohtaamaan ja räätälöimään tukea sitä eniten tarvitseville lapsille ja perheille, kun ei olisi tarvinnut muistutella samalla käsienpesusta ja lähikontaktien välttämisestä parillekymmenelle muulle.

Koska tämä vaihtoehto on rajattu pois nyt kentästä etääntyneiden päättäjien toimesta, aiomme vanhempina harjoittaa kansalaistottelemattomuutta ja pitää omat lapsemme pois koulusta. Näin toimien haluamme osaltamme edistää turvallisuutta, opettajien jaksamista ja sitä, että tukea tarvitsevien kohtaamiseen jää enemmän resursseja kuin isoissa ryhmissä. Me voimme osallistua rajoitusten purkutalkoisiin ja tartuntakäyrän viilaamiseen myös muilla keinoin, kuten lisäämällä vähitellen kavereiden tapaamista pihalla, asioimalla paikallisissa yrityksissä useammin tai ilahduttamalla kesälomalla yksin asuvia yli 70 –vuotiaita sukulaisiamme.

Kansalaistottelemattomat

Kommentointi on suljettu.