Kuva: Katariina Rannaste
Tämä kevät on mennyt ohjeita ja määräyksiä päivittäessä. Jotenkin havahduin siihen, että kevät on jo muuttunut kesäksi ja minä en ole sitä huomannut. Mitä tästä keväästä jäi päällimmäisenä mieleen: se oli se hiton KORONA! Ensin sitä pelolla odotettiin ja sitten sen kanssa on epätoivoisesti yritetty opetella elämään, ja ehkä nyt voisimme toivoa saaneemme siitä ainakin jonkinlaisen erävoiton. Tästä korona-keväästä tullaan vielä puhumaan historiallisena ajanjaksona, joka opetti meille ihmisille, kuinka vähän asioita onkaan meidän vallassamme. Arvot menivät uusiksi: terveys ja elämä asettuivat arvojärjestyksessä rahan edelle! Ehkä siis jotain myönteistäkin?
Itselläni on taipumusta elämän vaikeuksissa ja haasteissa alkaa katsoa elämässä taaksepäin. Ajattelen, että mennyt aika ja eletty elämä tuo rauhan ja turvallisuuden tunteen sieluun ja sydämeen. Kun katsoo eilisen haasteisiin, joista on tavalla tai toisella selvinnyt, silloin voi onnitella itseään ja todeta olevansa voittaja – ainakin omassa sarjassaan. Se on kuin matkustaisi junassa kasvot taaksepäin eli suuntaan, josta ollaan tulossa. Silloin äkkiä harhautuu ajattelemaan, että eilinen toistaa itseään huomennakin. ”Ei mitään uutta auringon alla”, kuten Raamatussa Saarnaajan kirjassa todetaan. Ihmisellä on taipumusta kahlita itsensä eiliseen ja ajatella, että parhaat ajat ovat aina historiaa. Moni meistä muistelee, että lapsuuden jäätelökesät olivat aina aurinkoisia ja jäätelö aivan erikoisen hyvää. Siinä se elämä meneekin menneen muistelussa ja taaksejäänyttä kaihotessa. Sitä kutsutaan hienosti nostalgiaksi.
Ihmisessä on ilmeisesti luontaisena tuollainen historia-geeni. Elämä lipuu sormien välistä eilisen onnesta haaveillessa. Tämä on surullista, koska elämä ei odota. Hetkessä tämä päivä on historiaa ja näitä hetkiä ei kuitenkaan ole jäljellä rajattomasti. Elämästä kun ei koskaan tiedä. Voisimmeko me jättää eilisen rauhassa olemaan omalle paikalleen muistojen maahan. Voisimmeko vihdoinkin kääntää kasvot menosuuntaan tässä kiivastahtisessa elämänjunassa. Elämällä on niin paljon vielä varattuna sinulle ja minulle. Miksi siis elää säästöliekillä peläten eilisen mörköjä. Elämä ei koskaan toista itseään. Jokainen uusi aamu on ovi ainutlatuiseen ja ennen kokemattomaan päivään. Ihmisen elämäntarkoituksen voisikin hauskasti määritellä huomisen palapelin kokoamiseksi tänään. Koskaan et voi etukäteen tietää, mihin huomisen kysymykseesi tänään saat vastauksen.
Opetellaan tänä kesänä näkemään uhkien ylitse tai lävitse mahdollisuuksien maahan. Tänään kylvät jotakin sellaista, jonka on tarkoitus puhjeta kukkaan joskus tulevaisuudessasi. Raamatussa on Jumalan sanat Sinulle tänään ja joka päivä tästä eteenpäin: Älä pelkää…minä annan Sinulle tulevaisuuden ja toivon!
Rohkeaa kesää Sinulle ja läheisillesi!
Toivoen KirkkoHarri Vesilahdesta
Viimeisimmät kommentit