Lempääläislähtöinen, 24-vuotias Anna Lehtola on ollut mukana järjestämässä Fashion Revolution Week -nimistä tapahtumaa. Vaatevallankumouksessa vaatemerkeiltä kysytään, kuka vaatteet valmistaa. Kuva: Katariina Rannaste
Kuka valmistaa suunnittelemani vaatteet? Kysymys sai vaatesuunnittelija Outi Korpilaakson ideologiseen kriisiin vuonna 2014. Vaatteiden valmistukseen liittyy eettisiä ja ekologisia ongelmia, ja kuinka suunnittelija voi tietää, kuka vaatteet valmistaa ja minkälaisissa oloissa.
Samankaltaisen pohdinnan äärellä oli omalla tahollaan Anna Lehtola. Kauppakorkeakoulu Hankenia käynyt Lehtola oli perustanut second hand -verkkokaupan, ja mietti, kuinka voisi hyödyntää olemassa olevaa, mutta modernilla tavalla.
Naiset ja ajatusmaailmat kohtasivat, ja vuonna 2016 Lehtola lähti mukaan Korpilaakson perustamaan yritykseen, Loviaan.
Vuonna 2017 Lehtola tutustui laajemmin kansainväliseen ekomuodin kenttään, kun hän asui San Fransiscossa Yhdysvalloissa ja päätyi mukaan järjestämään Fashion Revolution Week -nimistä tapahtumaa. Vaatevallankumouksessa ideana on, että ihmiset näyttävät sosiaalisessa mediassa, että he haluavat vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä.
Suomeen palattuaan vuonna 2017 Anna Lehtola ryhtyi Outi Korpilaakson yrittäjäkumppaniksi ja Lovian toimitusjohtajaksi.
Lovia valmistaa laukkuja ja koruja kestävillä periaatteilla. Materiaaleina käytetään muun muassa Iskun Lahden huonekalutehtaan leikkuujätettä, ruokatuotannon sivutuotteena syntyvää kalannahkaa ja kannanhoidollisesta metsästyksestä yli jäävää hirvennahkaa.
– Yritämme löytää materiaaleja, jotka ovat muiden ylijäämää. Esimerkiksi lohennahkaa pidetään kokonsa puolesta epätehokkaana käyttää, joten lähtökohtaisesti ne menevät roskiin. Myös hirvennahka on alihyödynnetty materiaali, Anna Lehtola kuvaa.
– Toimintamme ydintä on täysi läpinäkyvyys materiaalien ja tuottajien osalta. Hinnoittelussa tai tuotannossa ei ole salaisuuksia, hän sanoo.
Jokaisella tuotteella on oma koodi, jota Lovia kutsuu laukun DNA:ksi. Koodin avulla kuluttaja saa tietoa materiaaleista ja tekijöistä sekä näkee, paljonko kenellekin maksettiin käsityöstä.
– Meiltä usein kysytään, miksi tuote maksaa näin paljon, kun siinä kuitenkin on kierrätysnahkaa. Tuotteemme valmistetaan artesaanikäsityönä reiluilla työehdoilla ja kaikki materiaalivalinnat metalliosista paketointiin tehdään kestävyys edellä. Valikoimme laukkuihin tulevat nahanpalat käsin. Laukuissa on myös paljon pieniä saumoja, joten niiden valmistus on työläämpää. Kyse on artesaanituotteesta, jossa tekijän kädenjälki näkyy, ja siksi sen valmistaminen maksaa, Lehtola toteaa.
Lovian laukut valmistetaan Italiassa Milanossa ja korut Helsingissä. Lohennahat parkitaan Islannissa ja hirvennahat muokataan Kokkolassa.
– Yleensä muotialalla menee niin, että valmistajilla on agentteja, ja tehtailla on alihankkijoita ja alihankkijoiden alihankkijoita. On lopulta vaikea tietää, missä oloissa vaatteet tehdään. Me haluamme luoda läpinäkyvän tuotantoketjun. Mitä avoimempi ketju, sitä parempi, Anna Lehtola kuvaa.
– Meillä on suora yhteys tuottajiin. Yhdeksän hengen artesaanitiimimme Milanossa on aikoinaan tehnyt töitä isoille brändeille, kuten Chanelille. He ovat valmistaneet muun muassa nahkanauhoja, jotka tulivat Chanelin laukkujen ketjuhihnoihin, mutta 1990-luvun puolivälistä alkaen brändit ovat siirtyneet halpatyömaihin. Artesaanifirmoja kuolee ja osaamista katoaa. Sitä on tärkeä säilyttää, ja läpinäkyvyydellä pyrimme lisäämään tietoisuutta, hän sanoo.
Materiaaleina käytetään muun muassa Iskun Lahden huonekalutehtaan leikkuujätettä. Kuva: Katariina Rannaste
Lovia on tällä hetkellä kovassa nosteessa ja merkin asusteita nähtiin esimerkiksi viime syksynä useammalla henkilöllä Linnan juhlissa. Laukkumalleja on lisäksi suunniteltu julkisuudesta tunnettujen henkilöiden, kuten radio- ja tv-juontaja Anni Hautalan sekä bloggaaja Sara Vannisen kanssa. Valokuvamalleina ovat toimineet muun muassa valokuvaaja Meeri Koutaniemi ja Mimmit sijoittaa -yhteisön Pia-Maria Nickström ja Hanna Tikander.
Lehtolan mukaan Lovia haluaa muuttaa muodin saastuttavaa ja epäeettistä toimialaa sisältä päin.
– Yleensä vaate- ja laukkufirmat haluavat saada tuotteen myydyksi ja sen jälkeen on ihan sama, mitä sille tapahtuu. Pyrimme siihen, että tuote on korjattavissa ja että se olisi käytössä niin kauan kuin se on ehjä. Kehitämme myös ratkaisua, mitä sen jälkeen tapahtuu.
– Emme ole muotibrändi, jonka tuotteet vaihtuvat kevät- ja syksymallistojen mukaan. Missionamme on luoda moderni kiertokulku. Luonnon kiertokulkuhan on täydellinen. Materia kiertää, eikä mikään ole turhaa. Pyrimme laajaan taloudellisen ja ekologisen kuvan ymmärtämiseen, Anna Lehtola kertoo.
Kiinnostus muotialaan syttyi jo Lempäälässä
Anna Lehtola haaveili jo varhain yrittäjäurasta. Lempäälän Myllyvainiossa varttunut Lehtola oli nuorena tyttönä innokas valmistamaan laukkuja ja koruja.
– Tein jo pienenä kaverin kanssa käpykoruja ja haaveilimme, että myymme niitä Isoedulla. Emme koskaan myyneet, mutta lapsuudesta se kumpuaa, miksi muotiala on minua kiinnostanut. Siitä se on lähtenyt.
Lukion ja yo-kirjoitusten jälkeen Anna Lehtola lähti Helsinkiin opiskelemaan kauppatieteitä, ja hyppäsi sieltä liike-elämään. Tätä nykyä Lehtola käy Lempäälässä kerran kuussa tai parissa.
– Aina on mukava käydä ja tavata perhettä ja kavereita. Läheinen kaveriporukka, jonka kanssa pidän tiiviisti yhteyttä.
Viimeisimmät kommentit