Hollantilainen taidemaalari Pieter Bruegel on maalannut kuukausikuvien sarjan, joka on lajissaan loistokkainta mitä maailmasta löytyy. Oletetusta kahdestatoista maalauksesta on maailman museoissa jäljellä viisi, joista yksi esittää helmikuuta. Tämä maalaus on Wienin taidemuseon hallussa, sen ylpeys.
Bruegelin helmikuuta esittävä maalaus tunnetaan myös nimellä ”Synkkä päivä”. Sen etualalla joukko ihmisiä kerää tuulenkaadoista polttopuita. Vaatteiden perusteella on laskiaisen aika. Taulun maisemaan on tiivistetty koko Euroopan kuva: siinä on metsän lisäksi tasanko, joen suisto, meri ja kauempana häämöttävä alppien ketju. Talot ovat suuria, monikerroksisia, ruokokattoisia. Talojen isot päätykolmiot ovat punaisia tai valkoisia, kirkko on mustanharmaa. Jopa pappilan kirkkoa vastapäätä tunnistaa. Kylää leimaa yleinen kodikkuus ja kotiseudun tunnelma. Perspektiivin syvyys ja taulun yksityiskohtainen tarkkuus hämmästyttää.
Talvi on taittumassa kohti kevättä. Turvallisen maakylän takana velloo merellä myrsky. Laivat ovat kukin tavallaan merihädässä, ehkä haaksirikkoutumassa. Jokisuu tulvii alkaneista kevättulvista ja kylää uhkaa vedenpaisumus. Joku on käynyt myllyssä, sillä kärreillä on kaksi jauhosäkkiä. Yhdessä talossa näyttäisi olevan tulipalo – ehkä liiasta lämmityksestä aiheutuva piipussa kohiseva nokivalkea. Puiden latvukset kohottavat katseen taivaalle, jossa horisontti on kirkastumassa. Kuva on kerta kaikkiaan uskomaton tarinoiden kokonaisuus – ja kaikki kerrottuna ilman sanoja. Värejä ei tässä pysty kuvaamaan: ne pitää nähdä. Ehkäpä onnistut kaivamaan kuvan netin syövereistä…
Helmikuun lisäksi ne Bruegelin neljä muuta säilynyttä kuukausikuvaa ovat tammikuu, kesäkuu, heinäkuu ja marraskuu. 1400-luvun alankomaalaisessa kalenteritraditiossa tammikuuta kuvaa talvimaisema lumen peittämine kattoineen; helmikuu on polttopuun hankkimisen aikaa; maaliskuussa alkavat puutarhatyöt; huhtikuussa rakastavaiset kävelevät varhaiskevään vihreydessä, toukokuussa nuoret miehet kulkevat linnustamassa; kesäkuu on niittotöiden aikaa; heinäkuu on viljankorjuun aikaa; elokuussa vilja puidaan; syyskuussa tehdään viiniä; lokakuussa kylvetään syysviljaa; marraskuussa lihotetaan siat ja kootaan karja kotiin; joulukuussa siat teurastetaan kinkuiksi ja syltyksi.
Lukija huomaa, että Hollannissa vuosi kulkee kuukauden-puolitoista Suomea edellä, mutta muutoin vuoden työ ja tekeminen on tuttua. Tämän kaiken alkoi Bruegel siis maalata tauluiksi – ja oletettavasti maalasikin. Tiedämme nimittäin, että vuonna 1566 antwerpeniläinen taiteenharrastaja Nicolas Jonghelinck omisti 16 taulua, joista 12 muodosti kokonaisuuden ”de Twelf måenden” eli kaksitoista kuukautta. Tulee jopa mieleen, olisiko Bruegel maalannut kuukausikuvat Jonghelinckin toimeksiannosta vuoden 1565 kuluessa, yhden kuvan joka kuukautena?
Pieter Bruegel nimittäin maalasi tai piirsi sarjoja. Sellaisia olivat mm. raamatulliset tapahtumat, seitsemän kuolemansyntiä, ihmishyveet, talonpoikien tavat ja maaseudun kylänäkymät. Mainio mies! Vahinko, että kuoli vain 45 –vuotiaana ehdittyään maalata parisenkymmentä vuotta.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija