Nuorten mielestä vanhempien pitäisi hoitaa eronsa lasta tukien

Pia Syvänen (vas.) ja Mirkka Kortehisto tarjosivat yläkouluikäisten erotyöpajassa nuorille helposti lähestyttävän aikuiskontaktin. Tapaamiset järjestettiin korona-ajan järjestelyin etäkokouksina läppärillä. Kuva: Erkki Koivisto

”Ei painostettaisi lasta puhumaan, vaan annettaisiin tilaa ja aikaa käsitellä asioita omassa tahdissa.”

Suomessa solmittiin vuonna 2019 yhteensä 22 296 avioliittoa, ja samana vuonna päättyi avioeroon 13 365 avioliittoa. Vuosittain lähes 40 000 lasta kokee vanhempien eron, moni myös Lempäälässä. Kunnassa on havahduttu järjestämään kokeiluna ensimmäistä kertaa nuorten erotyöpaja yläkouluikäisille 13−17-vuotiaille nuorille, joiden vanhemmat ovat eronneet. Kokemukset olivat niin hyviä, että jatkoa on luvassa.

”Yhteiset pelisäännöt äidin ja isän luona ja uusien sisarusten kanssa ovat tärkeitä.”

 

”Lapsen ei tarvis olla se ’viestin viejä’.”

Työpajan tarkoituksena oli vertaistuen ja aiheeseen kouluttautuneiden ammattilaisten tuella tarjota vanhempien eron kokeneille nuorille apua käsitellä eroa.

– Järjestimme helmikuussa talviloman molemmin puolin nuorille ihan uutena juttuna työpajan verkossa. Ryhmässä kysyimme ja keräsimme nuorten ajatuksia siitä, miten vanhempien tulisi heidän kannaltaan hoitaa ero, sanovat sosiaaliohjaaja Mirkka Kortehisto ja perhetuen työntekijä Pia Syvänen Lempäälän kunnan perhekeskuspalveluista.

He haluavat välittää nuorten äänen ja näkökulman avioeroon: lapsen lojaaliutta kumpaakin vanhempaansa kohtaan pitää kunnioittaa. Nuoret kokevat kohtuuttomaksi ja epäreiluksi tilanteen, jossa aikuiset asettavat lapsen välikappaleeksi. On tärkeää, omat vanhemmat pystyisivät puhumaan toisilleen eron jälkeenkin.

Uusperheen käytännön asioiden järjestämisestä kannattaa kysyä nuoren oma mielipide.

– Puhukaa ja kysykää lapsilta ja nuorilta aidosti. Olisi tärkeää olla puhumatta toisesta erovanhemmasta pahaa. Vaikka parisuhde loppuu, vanhemmuus jatkuu, naiskaksikko välittää nuorten viestiä vanhemmille.

”Eron alussa kannattaa ottaa ihan iisisti, että ei pakota sitä kiintymystä siihen toiseen ihmiseen, ja pitää antaa omaa tilaa yksinkin miettiä asiaa.”

 

”On tosi tärkeetä, että molemmat vanhemmat pystyis oleen siellä samassa tilassa muutaman tunnin.”

Lempäälässä on jo kolmen vuoden ajan järjestetty vastaavaa eropajaa alakouluikäisille lapsille. 6−8 hengen ryhmiä on ollut non-stoppina useita. Ne ovat täyttyneet hyvin ja saaneet hyvän vastaanoton. Niissä on käynyt yhteensä jo noin 80 lasta laatimassa kirjeen vanhemmilleen.

Sekä lapsilta että vanhemmilta saadun myönteisen palautteen perusteella kunnassa havahduttiin huomaamaan, että paikallaan olisi myös yläkouluikäisten oma työpaja, joka tarjoaa mahdollisuutta käsitellä vanhempien eroa.

– He toimivat vähän niin kuin kokemusasiantuntijoina toisilleen, sanoo Kortehisto.

– Nuorilla on usein halu auttaa ja tukea toisiaan. Nytkin tsempattiin hyvin. Jos ei halunnut suusanallisesti ilmaista itseään, pystyi keskusteluun osallistumaan myös chatin kautta, Syvänen huomasi.

Nuorten eroryhmää on kokeilun jälkeen tarkoitus jatkaa pysyvänä toimintamuotona. Ryhmät ovat kaikille lempääläläisille nuorille avoimia, ja tulevaa syksyn ryhmää markkinoidaan kesälomien jälkeen koululaisten Wilmassa ja somessa kunnan sivuilla.

”Erosta kannattaa molempien osapuolten kertoa lapselle yhdessä ja rauhallisesti.”

 

”Lapsen kuunteleminen on tärkeää asumisen suhteen. Jos sen toisen vanhemman luona on paha olla, niin silloin ei pakotettais.”

Kortehisto ja Syvänen vetivät nuorten ryhmän kahdestaan Teams-kokouksina kolmannen aikuishenkilön huolehtiessa yhteyksien ja tekniikan toimivuudesta.

Kahden tunnin kestoisia tapaamisia oli neljän viikon ajan kerran viikossa. Aloituspaketin saaneet nuoret olivat erittäin sitoutuneita eikä poisjäämisiä ollut.

Yhteistä kaikille nuorille oli, että se hetki, jolloin he erosta saivat kuulla ensimmäisen kerran, on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

– Vaikka nuoret halusivat mennä suoraan asiaan, aika kului aina yllättävän ripeästi. Joukossa oli sellaisia, joiden perhettä ero oli kohdannut hiljattain mutta myös sellaisia, joilla erosta oli kulunut jo pidemmän aikaa. Eräskin nuori oli luullut jo käsitelleensä ja työstäneensä eron, mutta huomasikin, ettei se niin ollut mennyt, naiset sanovat.

Joka kokoontumiskerralla oli oma aiheensa, jonka puitteissa käsiteltiin omia tunteita ja voimavaroja. Pääotsikkona oli aina vanhempien ero.

”Mä tapasin mun äitipuolen ekaa kertaa siten, et sen lapsi ja mä ja mun sisarukset mentiin hop loppiin yhessä ja tutustuttiin toisiin. Se oli semmonen kiva tapaaminen, kun se ei kestänyt montaa tuntia ja oli paljon tilaa. Ja ei pakotettu olemaan niiden toisten kanssa.”

 

”Jotkut lapset saattaa luulla, että se ero on sen syytä. Siksi lasta pitäis jotenkin lohduttaa, jos se on kovin nuori ja kuunnella lapsen näkökulmaa.”

Ryhmässä vallitsi vaitiolovelvollisuus, luottamuksellinen suhde ja vapautunut ilmapiiri. Nuoret kertoivat naiskaksikolle ja toisilleen avoimesti ajatuksiaan siitä, miten heidän mielestään vanhempien olisi ero hoidettava – saatettavaksi tietoon ihan yleisesti.

Nuoret saivat tapaamisten välilläkin laittaa Kortehistolle ja Syväselle sähköpostia ja heille sai aina soittaa.

”Mulle on tapahtunut monta kertaa silleen, että toiselle vanhemmalle ei oo sopinut, vaikka on luvattu tapaaminen.”

 

 

 

Lainaukset ovat erotyöpajan nuorten ajatuksia siitä, miten vanhempien pitäisi hoitaa ero.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?