Viime kuukausina useammassa mielipidekirjoituksessa sekä kolumnissa on kritisoitu varsin kärkkäästi Lempäälän kuntakeskustan rakentamishankkeita.
Tiivis uusien asuinkerrostalojen keskittymä ei saa hurraa-huutoja nykyisiltä asukkailta. On kysytty, onko kunnasta loppunut rakentamispaikat, kun kaikki pitää ahtaa yhteen paikkaan.
Osa mielensä pahoittajista puuhaa vakavissaan poismuuttoa keskustasta. Tämä vaihtoehto voi muuttua realistiseksi kenelle vaan, jos jokaisen asuinikkunan ainoa näkymä on yhtäkkiä pelkkä tiiliseinä.
Kuntapäättäjien aikoinaan tekemä periaatteellinen päätös, ettei Lempäälä havittele kaupungiksi mutta rakentaa nyt kaiken aikaa kaupunkimaisen tiiviisti, tuntuu toki hivenen nurinkuriselta. Moni kysyy, miten tässä näin pääsi käymään, kun vielä muutama vuosi sitten keskusta oli väljä ja vihreä.
Muistin virkistämiseksi kannattaa ensin palauttaa mieliin, että Lempäälä on todellinen kasvukunta. Suomen kakkoskeskuksen, Tampereen tuntumassa kunnalla on ollut ja on edelleen hyvä kasvaa. Väestön kasvu suhteutettuna väkilukuun on ollut pitkään huimaa.
Ideaparkin sijoittumisen myötä Lempäälään palvelujen tarjonnan kasvu ja monipuolisuus hakee kunnassa jopa valtakunnallisesti vertaistaan.
Jos näitä taustoja vasten kuntakeskustan kehittämistä puntaroi, alkaa ehkä hahmottaa, että kyllä Lempäälä sittenkin ansaitsee näyttävän ja hivenen kaupunkimaisen kuntakeskustan. Maalaisidyllin rikkoutuminen syö hetken ketä vaan, mutta pitkässä juoksussa muutosvastarinta yleensä vähenee. Kaikki uusi ja omaa elämänpiiriä koskettava muutos herättää tunnetusti vastarintaa.
Joku matemaatikko osaisi kenties heittää prosenttiosuudenkin heistä, jotka ovat aina asiassa kuin asiassa vastaan. Tullista tulleena minulle on kerrottu, että kun Lempäälään puuhattiin 2000-luvun alkuvuosina Ideaparkkia silloinkin riitti epäilijöitä ja vastustajia.
Olen itse asunut pian kaksi vuotta kuntakeskustan ytimeen sijoittuvassa asunnossa ja olen oikeastaan vain päivä päivältä yhä tyytyväisempi.
Kun muutaman sadan metrin säteellä on kaikki keskeiset palvelut ja Lempäälä-talo kirjastoineen, tunnen asuvani yhtä aikaa maalla ja kaupungissa.
Kirjastosta puheen ollen tiedättekö, että yhtä upeaa kirjastoa kuin Lempäälässä ei kaiketi löydy muualta samankokoisista kunnista. Ehkä Helsingin keskuskirjasto Oodi sentään meidät vielä päihittää, mutta minä sanoisin, että Lempäälässä on kyllä pikku-Oodi.
Hannu Salonpää
Lue myös:
