Muuan haaveistani on ollut Shakespearen suomennettujen teosten lukeminen. Nyt juhlien välipäivinä aloitin tämän itsesivistysprojektin lukemalla William Shakespearen (1564–1616) elämäkerran. Se vei mukanaan kuin paraskin salapoliisiromaani. Selvisi, että Shakespeare oli aika tavallinen ihminen: lähipiirissään Stratfordissa sekä Lontoon teatterimaailmassa hyvin pidetty mies. Hän oli kansan mies, ei omaksunut neron elkeitä eikä kokenut kuuluvansa eliittiin. Sen sijaan sukuriidat olivat hänelle tuttuja jo lapsuudesta, jolloin lähiseudun mahtimies vainosi Shakespearen perhettä.
Ainoa ero tavalliseen Tomiin, Dickiin tai Harryyn oli se, että hän oli tavattoman ahkera, hänellä oli loistava kielitaju ja yksi kaikkien aikojen suurimmista englanninkielen sanavarastoista. Se sisälsi englannin murteita, Britannian eri sosiaaliluokkien puhetapoja, latinan, ranskan ja italian sanavaroja.
On joskus väitetty, että Shakespeare olisi ollut aikansa etevimpien kirjoittajien (Philip Marlowe jne.) yhteisnimimerkki tyyliin nykyajan amerikkalaisten kirjailijoiden Richard Stark. Toisin sanoen William ei olisi koskaan elänytkään. Kolmannen spekulaation mukaan hän olisi ollut nainen – tai jos ei, niin sukupuoli-identiteetiltään hämärä henkilö. On kuitenkin monia todisteita siitä, että hän todella oli olemassa, kirjoitti nimissään olevat sonetit ja näytelmät sekä oli vaimolleen uskollinen kunnon mies.
Williamin isä oli hanskamaakari ja villakauppias, äidin suku juontui Warwickshiren metsäseudun maalaisaatelista. Kotipaikka oli 2000 asukkaan Stratford-upon-Avon. Olettavasti William kävi koulua kotikaupungissaan. Muistitiedon mukaan hän toimi teininä jonkun varakkaan perheen lasten kotiopettajana, jolloin pääsi käsiksi ulkomaiseen kirjallisuuteen. Menestyttyään näytelmäteksteillä William osti Stratfordista kotinsa naapurista toisenkin talon, rakennutti kivisiä latoja Lancashireen vievän tien varteen ja osti 45 ha maata. Hän jopa allekirjoitti kuninkaalle osoitetun vetoomuksen maan valtateiden parantamiseksi.
Näytelmien maailmaan WS tempautui 1587, kun The Queen’s Men näyttelijäseurue kävi Stratfordissa. William oli tuolloin 23-vuotias ja oli jo kirjoittanut ensimmäiset rakkausaiheiset sonettinsa. Hän oli kolmen lapsen isä: vaimo ja lapset jäivät asumaan kotikaupunkiin. Shakespeare ryhtyi näyttelijäksi ja näytelmien kirjoittajaksi, tullen lopulta näyttelijäseurueensa osaomistajaksi. Aina kun kiertue-elämältä pystyi, hän palasi Stratfordiin. Hän oli myöhemmin Lontoon kuulun Globe-teatterin osaomistaja. Globe-teatterin tulipalo vuonna 1613 on ollut hänelle traaginen kokemus. Palon jälkeen hän kirjoitti enää yhden näytelmän.
Aivan tarkkaan ei tiedetä, missä järjestyksessä WS tekstinsä kirjoitti. Joka tapauksessa ne muodostavat nousevan sarjan. Se alkaa rakkauskomedioilla, muuntuu kertovaksi realismiksi, etenee vallan voimaviivoissa tapahtuviksi tragedioiksi (joissa paljon kuollaan), seestyen lopulta henkeviksi fantasiakertomuksiksi, joissa päähenkilöt ovat Prosperon ja Arielin kaltaisia hahmoja. Shakespeare on myönteisellä tavalla maalainen ja hän tuntee luonnonilmiöt, kasvit ja eläimet. Ajan tapaan hän käytti tunnettuja kertomuksia, mutta syvensi ja dramatisoi ne klassikkonäytelmiksi. Juonet polveilevat rakkauden, ystävyyden, kuoleman ja petosten kuvioissa.
Shakespearea on käännetty 120 kielelle ja tällä mittapuulla hän on maailman menestynein kirjailija. Veikkaanpa, että hänen näytelmiään on esitetty Lempäälässäkin. Mutta missä ja milloin?
Juha Kuisma
kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
