Vanha sukutila Krääkkiön ytimessä: Puuteroitujen sotilaiden piippuja, kiistanalainen testamentti ja epätoivoinen automatka sairaalaan

30.04.2022 14:00

Kesäpäivän viettoa Komun pihalla ehkä juhannuksena 1933. Aimo Komu istuu etualalla vanhempiensa Tyyne ja Frans Komun vieressä. Kuva: Sakari Komun kokoelma

 

Komun päärakennus eli pirttirakennus on vuodelta 1856.

 

Vesilahden laitamilla on pieni mutta pippurinen kylä, jolla on kumma nimi: Krääkkiö. Mistä lienee moisen nimen saanut?

–  En ihan varmaan tiedä, mutta luulen, että se tulee ruotsin kielestä. Täällä oli Ruotsin vallan aikana sotilaita, tuumaa kylän vanhin asukas Aimo Komu, joka täyttää syksyllä 93 vuotta.

–  Aika paljon siinä on äätä ja öötä. Rämsöön likoilla onkin tapana sanoa, että ”Krääkkiö kahdella räällä”, naurahtaa Aimon poika Asko Komu, joka ei tohdi arvuutella nimen taustaa sen enempää.

 

Vanha isäntä Klaus Oskari Komu kuoli keväällä 1928. Muistotilaisuus pidettiin hänen kotitilallaan Vesilahden Krääkkiössä. Hautajaisväki kokoontui yhteiskuvaan Komun vanhan tuparakennuksen eteen. Kuva: Sakari Komun kokoelma

Krääkkiön vanhin talo on Komu, joka siirrettiin Sakoisten kylästä syrjäiselle Krääkkiönmaalle isossajaossa vuonna 1797. Päärakennus on Vesilahden vanhimpia, vuodelta 1856. Aimo Komu on tilan vanha isäntä ja Asko Komu nykyinen isäntä.

Perimätiedon mukaan nykyisen Komun talon kohdalla sijaitsi aiemmin Krääkkiö-niminen torppa, joka oli mahdollisesti Suomelan tilan torppa. Vanhoista asiakirjoista ei löydy mainintaa torpasta, mutta kylläkin paikannimiä Kräki, Kräkiö äng ja Kräkiöma marck.

Joskus vuosikymmeniä sitten Aimo Komu löysi pirtin takaa pellolta savipiipun pesän, jota koristavat Ruotsin vallan merkit, kolme kruunua. Myöhemmin löytyi toinenkin piipun pesä ja pätkä piipun vartta.

–  Huomasin jotain maassa ja ihmettelin, että mikäs tuo on. Kun näin ne kruunun kuvat, niin ymmärsin, että tässä on jotain erikoisempaa, Komu kertoo.

Piippujen ikää ei tiedetä, mutta ne saattavat olla vuodelta 1788, jolloin Narvasta lähti komppania kohti Maarian pitäjää ja Kustaan sotaa. Ehkä sotamiehet pitivät marssitauon Krääkkiönmaalla, josta tuli myöhemmin Komun peltoa. Tauolla he tupruttelivat piippujaan ja pari niistä unohtui niitylle.

Ruotsin kuningas Kustaa III:n sotaa (1788–90) on kutsuttu turhaksi sodaksi ja sitä voisi hyvällä syyllä kutsua myös turhamaiseksi. Sotilailla piti nimittäin olla pitkät hiukset tai peruukki, viikset tai tekoviikset, viiksivahaa, puuteria ja valkoiset sukat.

Komun mailta ei sentään ole löytynyt puuterirasioita tai viiksivahapurkkeja, mutta piippujen lisäksi on löytynyt kivinen kourutaltta. Ehkä se on pudonnut joltain muinaiselta eränkävijältä.

 

Komun vanhin rakennus on 1800-luvun alun aitta. Kuva aitan ovesta.

Ensimmäinen merkintä Komun tilasta löytyy vuoden 1540 maakirjasta, mutta tila lienee perustettu jo keskiajalla tai viikinkiajalla. Kun Komu sijaitsi vielä Sakoisten kylässä, omistajasuvut vaihtuivat usein. Krääkkiöön muuton jälkeen tila on pysynyt saman suvun hallussa.

1800-luvun lopulla Komun tilasta käytiin pitkä ja hankala perintöriita, kun tilan lapseton isäntäpari kuoli lavantautiin nälkävuonna 1868. Avioparilla oli keskinäinen testamentti, mutta isäntä kumosi sen kuolinvuoteellaan tekemällä suullisen testamentin 8-vuotiaan sisarentyttärensä hyväksi.

Suullinen testamentti todettiin päteväksi ja edesmenneen isännän sisarentyttärestä, Emma Karoliina Vestosta, tuli Komun emäntä ja hänen miehestään, Klaus Oskari Kipparista, tuli Komun isäntä. Pariskunta otti sukunimekseen talon nimen ja heistä polveutuvat nykyiset Komut.

Nälkävuonna kuollut isäntäpari oli saanut lavantaudin työväeltä, jota liikkui siihen aikaan paljon. Punkalaitumentietä tehtiin hätäaputöinä ja Komun riihessä oli pienimuotoinen ruumisarkkutehdas, jossa kahdella arkuntekijällä oli jatkuva kiire kovan kysynnän takia.

 

Komun pellolta löytyneitä savipiipun pesiä.

1920-luvulla Komun isäntä Frans Komu hankki talon ensimmäisen auton. Aimo-poika kulki usein isän kyydissä ja juoksi avaamassa ja sulkemassa veräjiä, joita matkan varrella riitti.

Keväällä 1938 Frans Komu osti uuden auton, kaksiovisen Fordin. Saman vuoden kesäkuussa hän kaahasi samaisella autolla elämänsä epätoivoisimman matkan. Hän kiidätti sairaalaan kaksi poikaansa, jotka olivat loukkaantuneet kalkitustöihin tarkoitetun paineilmaruiskun räjähdyksessä.

Kymmenvuotias Tarmo-veljeni kuoli automatkalla Tampereelle. Minäkin olin kyydissä, sillä sain samassa räjähdyksessä vammoja silmiini. Se oli kauheaa. En ikinä voi unohtaa sitä päivää enkä Tarmon hautajaisia, Aimo Komu muistelee 84 vuoden takaisia tapahtumia.

Onnettomuudesta kirjoitettiin lehdissä ja paineilmaruiskuja valmistavan tehtaan edustaja huomasi uutiset. Hän tuli Krääkkiöön tarkistamaan laitetta ja totesi, että siinä oli ollut valmistusvika.

1950-luvulla Komu jaettiin Frans-isän ja neljän pojan kesken. Kantatila jäi Aimo Komulle, joka löysi itselleen vaimon Riuttankulmalta. Nyt Aimo ja Elli Komulla on takana jo 65 aviovuotta ja he asuvat eläkepirtissä lähellä Komun taloa.

– Epäilen tulevani vanhaksi, kun esikoistyttärenikin jäi jo eläkkeelle, virnistää nuorekas Aimo Komu.

Lääkäri ei tainnut pitää Krääkkiön teräsvaaria vanhana, sillä hän myönsi äskettäin Komun ajokortille reilusti jatkoaikaa. Auto ja ajokortti ovatkin tärkeitä, sillä ilman niitä ei pääse ostoksille, muistikahvilaan eikä Sorvalan Seniorien kokoontumisiin.

 

Teksti: Sanna Suonpää

Kuvat: Sanna Suonpää

 

 

Vesilahtelaisen taiteilija Martti Annalan (1924–97) maalaus esittää Komun tilakeskusta. Taulun mallina on ollut 1920-luvun lopulla otettu valokuva. Komun rakennukset muodostivat aikoinaan umpipihan, jotta sudet ja muut pedot eivät pääsisi pihapiiriin. Rakennusten välit suljettiin veräjillä.

Mitä tarkoittaa nimi Krääkkiö?

 

”Krääkkiö-nimelle tunnetaan monta selitystä: piikein varustettu kourakuokka, puinen tai vartettu koukku, männynoksainen häkki tai heikko olento, rääpäle. Mikään näistä ei ole kovin sopiva nimen pohjaksi. Paikannimitutkija Ilmari Kososen mukaan nimen on antanut ruisrääkkä-lintu. Ruisrääkkä voisikin olla Krääkkiön kansallislintu!”

                                                                                                                                                                                                   Kotiseutuneuvos Yrjö Punkari

 

”Mulla o ollu kakarasta astikka semmonen usko ja luatto, että Krääkkiön nimi olis saanu alkunsa ruisrääkästä. Tää usko tuli vaarini puheista, jonka isänisän kototalo oli Linnamaassa, Krääkkiöntien varressa. Mun havaintoni ruisrääköistä ovat lähinnä 1960-luvulta Toivolanlammin ympäristöstä ja ääni rääk rääk o viälä muistissa.”

                                                                                                                                                        Sukututkija ja murretaituri Matti J. Mäkelä

 

”Täällä Lempäälän Lastusissa on ollut Krääkkiön kolu, josta metsän eläinten äänet ovat kuuluneet Tervalammin torppaan. Kräkyn, kräksyn ja krääkin tunnen pitkävartisena kourakuokkana, jolla raivataan sammalsuota niityksi. Uskoisin, että Vesilahden Krääkkiö on ollut kourakuokalla raivattu niitty, joka on antanut nimen torpalle ja se siirtynyt kylän nimeksi”.

                                                                                                                                                                             Paikannimitutkija Juha Kuisma

 

”En usko, että nimi Krääkkiö tulee ruotsin kielestä. Mutta jos se tulee ruotsista, niin kräkiö äng voisi viitata karjaniittyyn tai eläinniittyyn tai että kyseisellä niityllä on ollut paljon ötököitä. Ruotsin sana kräk tarkoittaa eläintä, karjaa ja ötökkää tai raukkaa ja pelkuria. Kräkiö voisi tulla myös tavia tarkoittavasta sanasta kricka, jota aikaisemmin on käytetty myös muodossa kräka.”

                                                                                                                                                                             Ruotsinopettaja Henrik Nylund

 

Kommentointi on suljettu.