Isotätini Helvi oli lapsena heikko. Yhtenä koulusyksynä hän ei saanut mennä pariin viikkoon kouluun. Vahvistuakseen hänen piti ulkoilla paljon. Eräs mies kierteli eri taloissa töissä ja oli Kesolassa silloin, kun Helvi oli poissa koulusta. Miehen pihassa kasvoi omenapuu ja hän halusi ilahduttaa Helviä. Yhtenä aamuna hän toi mukanaan niin suuren omenan, että se näytti pienestä Helvistä ainakin kahden mahtavan nyrkin kokoiselta. Helvi ymmärsi nopeasti, kuinka suuren lahjan hän sai. Miehellä oli paljon lapsia, jotka olisivat sen omenan tarvinneet itsekin. Jo miehen tilipäivää seuraavana päivänä hänen lapsensa saattoivat tulla pyytämään leipää, kun heillä ei ollut kotona mitään syötävää. Siksi Helvi muisteli vielä vanhanakin tätä miestä ja omenaa suurella kiitollisuudella.
Sanotaan, että nykyaikainen yksilön korostaminen on johtanut kykenemättömyyteen asettua toisen asemaan, joustamattomuuteen ja yhteisöllisyyden ja keskinäisen huolehtimisen puutteeseen. Liialti korostuessaan siitä on yksilölle itselleenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Sivuuttamalla toisten tunteet ja tarpeet, jää helposti vaille aitoa hyväksyntää, kunnioitusta ja arvostusta, joita jokainen meistä kaipaa.
Näemme kuitenkin jatkuvasti esimerkkejä myös pyyteettömästä auttamishalusta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut, kuinka eri maissa on haluttu tarjota kodeistaan paenneille niin aineellista kuin aineetontakin tukea ja apua. Lahjoitamme vuosittain suuria summia hyväntekeväisyyteen. Monet ovat mukana erilaisissa vapaaehtoistehtävissä. Perheenjäseniä ja ystäviä autetaan monin tavoin.
”Joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. (2. Kor. 9:6−7)”. On tärkeää, että näytämme itse esimerkkiä antamisen ilosta ja opetamme myös lapsemme toimimaan toisten hyväksi yksilöllisyys ja yhteisöllisyys sopivassa suhteessa käsi kädessä.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan voi koskaan antaa yhtä suurta lahjaa toiselle ihmiselle kuin minkä olemme saaneet Jumalalta. Hän antoi poikansa pelastaakseen meidät. Hänen lahjavarastossaan on kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Otathan Hänen lahjansa vastaan?
Elina Kesola
