Juha Kuisma: Ehdotus uudeksi saamelaiskäräjälaiksi on epädemokraattinen

Juha Kuisma. Kuva: LVS-arkisto/Kari Pusa

Vuonna 1962 tehtiin Pohjois-Lapissa haastatteluja, jolla selvitettiin, puhuiko joku haastateltavien vanhemmista tai isovanhemmista saamea ensimmäisenä kielenään. Kyselyn tekivät opiskelijat, jotka saivat kehnosti ohjausta työhönsä ja käsittivät saamelaisuuden porosaamelaisuutena. Tässä kyselyssä inarinsaamelaisista tavoitettiin vain neljännes ja suurin osa metsäsaamelaisista jäi haastattelematta.

Löydetyt 3852 henkilöä jälkeläisineen muodostivat sitten 1973 perustetun saamelaisvaltuuskunnan äänioikeutettujen listan ja vuonna 1995 saamelaiskäräjien äänioikeutettujen luettelon pohjan. Vaikka noin tuhat saamelaistaustaista on sittemmin hakenut saamelaisstatusta, se on myönnetty vain harvoille. Saamelaiskäräjien hallitus on systemaattisesti estänyt metsäsaamelaisten pääsyn äänioikeutetuiksi. Vaikka olisi kirjallisesti todistettu jonkun isovanhemmista puhuneen saamen kieltä.

 

Saamelaiskäräjillä on 21 jäsentä ja neljä varajäsentä. Näistä yhdeksän jäsentä ja kaksi varajäsentä vastustaa lakiesitystä. Voimasuhteet ovat siis 12–9 lakiesityksen kannattajien hyväksi. Viime aikoina kaikki saamelaiskäräjien elimet on valittu enemmistövaalilla. Melkein puolet vaaleilla valituista on syrjäytetty saamelaisten kulttuuri-itsehallinnosta. Ikään kuin inarinsaamelaiset olisivat uhka saamelaiskulttuurille?

Käräjien enemmistö muodostuu pohjois-saamea puhuneista suvuista sekä kolttasaamelaisista ja sillä on vahva yhteys poronhoitoon. Vähemmistöön jääneet ovat Inarin alueen metsäsaamelaisia, jotka ovat menettäneet kielensä, inarinsaamen, valtion ja kirkon pakkosuomalaistamisoperaatioissa. Mutta he tuntevat sukujuurensa ja kokevat saamelaisuuden identiteetikseen. Lakiehdotus tarkoittaa, että koko joukko saamelaisuuteen itsensä identifioivia pudotettaisiin äänioikeutettujen luettelosta. Samalla metsäsaamelaiset pudotettaisiin pysyvästi saamelaismääritelmän ulkopuolelle. Kun lakiesitykseen ei sisälly suhteellisen vaalitavan vaatimusta, olisi ehdotettu muutoksenhakualautakunta osa enemmistön mielivaltaa.

 

Lakiehdotusta valmistelleessa toimikunnassa ei ollut yhtäkään käräjillä vähemmistöön jääneen saamelaisryhmän edustajaa. Eikä tähän ryhmään kuuluvia tai Inarin saamelaisten yhdistystä kuultu toimikunnassa. Tämä ryhmä siis suljettiin lainvalmistelun ulkopuolelle. Asiantuntijana ryhmään kuulunut, lapinkylien oikeuskysymyksistä väitellyt tohtori Juha Joona jätti esitykseen juridisesti perustelevan eriävän mielipiteen. Se löytyy netistä siinä kuin lakiehdotuskin.

1995 saamelaiskäräjälaissa lainsäätäjä korjasi aiempaa äänioikeusluettelojen virhettä ja lisäsi äänioikeuden yhdeksi kriteeriksi se, että esivanhemman ”lappalaisuuden” voi todeta veroluettelon ja kirkonkirjojen perusteella. Inarista onkin tällaiset tarkat luettelot pitkältä ajalta ja niitä ristiin tutkimalla saa kyllä selville saamelaissuvut. Tämä kriteeri aiotaan nyt poistaa. Tämä poisto yhdessä sovelletun saamelaisalueen kuntakiintiöiden kanssa (käräjillä on oltava kolme edustajaa Enontekiöltä, Utsjoelta, Inarista ja Sodankylän Lapin paliskunnasta) betonoisi lukumääräisen vähemmistön enemmistövallan. Kiintiöjärjestelmä on epäoikeudenmukaisesti muotoiltu, koska Inarissa on äänioikeutettuja enemmän kuin muissa kunnissa yhteensä.

 

Ehdotus uudeksi saamelaiskäräjälaiksi on epädemokraattinen. Herätys, tutkivat journalistit!

 

Juha Kuisma

Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija