Matti Vehviläinen, kirkkoherra.
Meille suomalaisille tutun sananparren isä roomalainen satiirikko Juvenalis pohti kannattaako jumalia rukoilla. Hän tuli siihen tulokseen, että jos jotain rukoilee, niin ruumiillinen terveys ja maltillinen, rohkea mieli voisivat olla vaivan arvoisia.
Arvotutkimusten mukaan terveys on yksi suomalaisten tärkeimmistä arvoista. Keski-ikäisenä selkää välillä kolottaa ja polvi vihoittelee, joten terveyden merkityksen alkaa totisesti tuntea aivan eri lailla kuin ennen. Mutta mistä mahtaa johtua, että hyvinkin sairas ihminen voi olla valoisa ja kiitollinen kun taas terve ja elämässään menestynyt puolestaan katkeruuden myrkyttämä.
Kari Kuula toteaa, että jos on ”paskatutka päällä”, näkee paljon rumaa, mutta se ei kuitenkaan ole koko kuva maailmasta. On olemassa paljon hyvää, kaunista ja pyhää. Sen näkemiseen kannattaa herkistää aistinsa ja pyrkiä elämässään lisäämään hyvää. (Kirkko ja kaupunki 9.2.2023)
Kristillisessä teologiassa terveys on hahmotettu enempänä kuin vain sairauden puuttumisena. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt ymmärsivät terveyden koko ihmisen pelastumisena. Ihminen pelastuu synnistä armoon, sairaudesta terveyteen, yksinäisyydestä yhteisön jäseneksi, alakulosta iloon, kuolemasta ikuiseen elämään.
Paaston aika kutsuu tavoittelemaan tyhjää tilaa. Niin kauan kuin mielemme, sydämemme ja kätemme ovat täynnä kaikenlaista tekemistä, meidän ei tarvitse kohdata itseämme. Tästä syystä tyhjä tila synnyttää helposti pelkoa. Emme haluaisi kohdata sisimpämme solmuja, siksi meidän on vaikeaa pysähtyä. Voimme luoda tai löytää uutta vain saadessamme tilaa. Tästä syystä puhutaan paastoon laskeutumisesta.
Kiireestä kiireettömyyteen ei siirrytä sormia napsauttamalla. Mieli ei rauhoitu viiden minuutin tehoharjoituksella tai kikkakolmosella. Tarvitaan aikaa, tilaa ja hyviä matkaoppaita – laskeutumista. Paaston aika kutsuu matkalle tutkimaan omaa sisintä ja sitä kautta avautumaan itseä suuremmalle eli Jumalalle. Tällä matkalla Kirjojen Kirja antaa matkaoppaaksemme kolme kiperää kysymystä: Missä sinä olet? Missä on veljesi? Missä on sydämesi? Missä sinä olet?
Olenko läsnä omassa elämässäni vai eksynyt sivuraiteelle. Kuvastaako ajankäyttöni arvojani. Niin, mitkä muuten ovat ne arvot, joiden varaan ojentaudun. Missä on veljesi? Ketkä ovat minun elämäni tärkeimmät ihmiset. Kohtelenko heitä niin, että he tuntevat merkityksensä. Kuka jää selkäni taakse ja kenen ohitse kuljen. Missä on sydämesi? Viisas sanonta kuuluu: Kerro minulle, mitä sinä katsot, niin minä kerron sinulle, mitä sinä rakastat.
Mihin minä katson? Mikä on aarre, johon sydämeni on kiinnittynyt. Nämä yksinkertaiset kysymykset johdattelevat tutkimaan omaa sisintä, arvoja ja elämän tärkeysjärjestyksiä. Tehtyäni rehellisiä havaintoja, voin myös tehdä korjausliikkeen.
Urho Kekkosen kerrotaan sanoneen: ”Hiihtäminen on verraton harrastus pääministerille. Tunturissa oppii kaatumaan tyylikkäästi”. Paastonaika tarjoaa pehmeän maaston kaatua ja nousta vahvempana, löytää oma tapa olla ihminen. Havahtua pääsiäisaamun iloon – armoon, uuteen alkuun ja ylösnousemukseen.
Matti Vehviläinen
Kirjoittaja on Lempäälän seurakunnan kirkkoherra
Viimeisimmät kommentit