Laukon torppareiden lakko vuonna 1906 ja kartanon paronin Herman Sigfrid Standertskjöld-Nordenstamin määräämä lakkolaisperheiden häätö tapahtui vuosina 1906–1907. Lakkoon johtaneiden syiden taustalla oli torppareiden turvaton asema sekä tyytymättömyys työolosuhteisiin.
Laukon kartanon torpparihäädöt keräsivät paljon julkisuutta, sillä tapahtuivathan ne vuoden 1907 eduskuntavaalien alla. Kaunokirjallisuus halusi nyt vedota ajatteleviin lukijoihin. Maila Talvion Pimeän pirtin hävitys oli ensimmäinen aihetta käsitellyt romaani. Juhani Aho käsitteli lastuissaan torpparien ankaria elämänehtoja. Myös Eino Leino kirjoitti kirjan Laukon torppareiden lakosta 1907. Myöhemmin Väinö Linnan Pohjantähden alla -teoksessa kuvatut torpparilakot saivat siemenensä Laukon tapahtumista.
Laukon tapahtumia kuvannut tolstoilainen kirjailija Arvid Järnefelt saapui Laukon lakkomaille viimeisinä elokuun sateisina päivinä 1907. Hän kuvaa, kuinka häädetyt etsivät suojaa kartanon metsistä ja lähikylien taloista.
Matka järkytti Järnefeltiä. Syntyi teos Maa kuuluu kaikille. Kirjaa myytiin kaiken kaikkiaan 25 000 kappaletta.
Toisin kuin perustuslaillinen Juhani Aho, Arvid Järnefelt näki asian toisin; torppareilla oli oikeus rikkoa lakia, jotta he saisivat oikeutta. Järnefeltin kirjasen tavoitteena oli virittää keskustelua maareformista. Laukon kaltaiset tapahtumat eivät saaneet enää toistua.
Järnefeltin mukaan Laukon häädöt olivat suuri onnettomuus ja maanviljelijöitä kohtaan täydellisen epäoikeudenmukaista: Laukon häädöt tulivat suurena, aivan ansaitsemattomana onnettomuutena näiden maanviljelijäin keskelle, sillä onko kukaan, joka miehuutensa parhaat voimat panee asunnon rakentamiseen ja korpimaan muokkaamiseen ansainnut, että hän, elämän jo kallistuessa iltaan, häädetään asunnostaan ja jätetään työnsä tuleentuvia hedelmiä vaille, kysyy Arvid Järnefelt.
Järnefelt kertoo ratsupoliisien ja häätömiesten saapumisesta erääseen torppaan:
Luettiin tuomio. Paperi annettiin miehelle, joka siihen tylsänä tuijotti. Pari kolme toimitusmiestä lähtee ulos, tuvan ovi menee heidän mukanaan. Akkunoita irrotetaan, ne ovat jäässä ja särkyvät. Ruudut helisevät. Palavat halot viskataan akkunasta ulos…
Mies tarkastelee rautakanki kädessä uunia etsien sopivaa rakoa, ja parilla kolmella sysäyksellä romahtaa suuri kasa tiilikiviä lattialle ja musta aukko syntyy. Vaimo istuu vuoteen laidalla nähtävästi taistellen itkun kanssa. Hän kutoo sukkaa minkä ehtii ikäänkuin tahtoisi tuohon rauhallista perhe-elämää muistuttavaan työhön purkaa pakottavan katkeruutensa.
Alaikäiset lapset, suu auki, vilusta väristen nurkassa katselevat, tietämättä mistä on kysymys.
Uusi väki saapui torppiin nopeasti. Vauriot korjattiin ja viljat kerättiin – siis viljat, joita he itse eivät olleet kylväneet:
Uutta väkeä on jo kaikkialla muissakin suuremmissa torpissa. Nämä uudet tulokkaat niittävät ja leikkaavat paraillaan niitä viljoja, joita he eivät ole kylväneet. Lakkolaiset saavat katsoa päältä, kuinka heidän kylvämäänsä viljaa vieras korjaa, kuinka kaivelee esille heidän istuttamansa perunat ja vie ominaan kuoppiin talvivaroiksi. Mutta paitsi sitä, että vanhat torpparit ovat siemenviljat ja kaiken työnsä vaivat kadottaneet, on heitä vielä sakotettu 50 markalla siitä, että olivat ollenkaan kylväneet!
Järnefelt koki, että tapahtumat olivat korjattavissa rauhanomaisin keinoin. Muistot oli poistettava päiväjärjestyksestä mitä pikimmiten. Sen jälkeen voitiin ryhtyä järjestämään torppari- ja maanomistusoloja uudelleen. Tällaiset ilmiöt eivät saaneet toistua:
Lakkolaiset ovat jo tarpeeksi kärsineet. On aika estää heitä tulemasta aatteidensa suuremmiksi marttyyreiksi kuin jo ovat. Niiden tulevain parannusten vuoksi, joille varmaan on antanut uutta vauhtia heidän propagandansa torppariolojen ja sen seurauksena koko maan olojen parantumisen hyväksi, ei ole liika vaatimus, ett’ei yhteiskunta jätä puutteen alaisia yhden kunnan tai yhden kansalaisryhmän rasitukseksi, vaan on kaikkien kansalaisten annettava apunsa hädän lieventämiseksi siellä missä sitä on todella olemassa.
Tämä kiusallinen kysymys on saatava pois päiväjärjestyksestä mitä pikimmin. Kun se on tapahtunut, ryhdyttäköön järjestämään torppari- ja maanomistusoloja niin, etteivät Laukon ilmiöt uudistu.
Poliittinen väittely Laukon lakkojen syistä ja niiden seurauksista jatkui myös vastavalitussa eduskunnassa. Osasta valkoisen Suomen kannattajia täysimittainen torpparien itsenäistäminen näyttäytyi punaisten palkitsemisena; kuuluiko punikin ylipäänsä saada torppa?
Kaikkien puolueiden mielestä silloiselle torpparilaitokselle oli koko yhteiskunnan rauhan ja vakauden vuoksi löydettävä parempi vaihtoehto. Torpparikysymyksen lopullista ratkaisua saatiin kuitenkin odottaa kymmenen vuotta. Eduskunta hyväksyi lunastuslain 17. heinäkuuta 1918.
Tuula Vuolle-Selki
Lähteenä käytetty:
Tekstin kirjoittaja on Minna Valkama: https://www.narvasoft.fi/laukko/torppahistoria.html
https://www.laukonkartano.fi/laukko/lakot-sisallissota/
http://itsenaisyys100.fi/torpparien-ja-tilattomien-tyytymattomyys-ei-sytyttanyt-sisallissotaa/
Järnefelt, Arvid, Maa kuuluu kaikille! matkoiltani Laukon lakkomailla. Arvid Järnefeltin julkaisuja N:o 6. Kustantaja VIHTORI KOSOHEH, Helsinki. 2015 (1907), s. 9–10, 15, 70.
