”Mihinkä liityn ma Mirjam rukka, missä on Mirjamin kukka?” – Mirjamin elämä oli lyhyt, mutta hänen muistonsa elää

– Mirjamin lähisukulaisia ei liene enää elossa, mutta yhteen hänen serkkuunsa olen saanut yhteyden. Serkku ei ollut aiemmin Mirjamista kuullut, mutta oli mielissään, että hänen serkkutyttönsä muistoa vaalitaan, kertoo Pirjo Hakuni. Kuva: Sanna Suonpää

Se oli vain pieni, ajan patinoima risti Vesilahden hautausmaalla. Se seisoi vinossa jätesäiliön takana, hylätyn ja unohdetun näköisenä.
Moni käveli ohi, mutta yksi pysähtyi. Vesilahtelainen Pirjo Hakuni kiinnitti huomionsa valuraudasta tehtyyn muistoristiin.

– Jo toistakymmentä vuotta sitten aloin kummastella kaunista, pientä ristiä, joka seisoi eksyneen oloisena roskiksen takana. Tutkin tekstipuolta ja huomasin, että se on pienen lapsen risti. Melkein kyyneliä vuodatin, Hakuni muistelee.

Soikeassa nimikyltissä lukee kohokirjaimin Mirjami Haapanen. Tyttönen syntyi maaliskuussa 1934 ja kuoli lokakuussa 1935, vain yhden vuoden ja seitsemän kuukauden iässä.
Pirjo Hakuni huomasi viereisen koivun juurella tyhjän paikan ja kysyi seurakuntamestarilta, voisiko ristin siirtää siihen. Hän sai luvan ja nosti Mirjamin ristin ison, vanhan puun juurelle. Siinä se seisoi suorassa, koivun lehvästön suojassa. Arvoisellaan paikalla.

– Kyselin ihmisiltä, tiedättekö kuka ja mistä tämä Mirjami oli. Kellään ei ollut mitään tietoa. Vein Mirjamille jouluisin kynttilän ja muina vuodenaikoina katselin kaunista malmiristiä ja mietin, miksi Mirjami oli kuollut niin pienenä.

Mirjamin risti on tehty valuraudasta ja todennäköisesti se on jonkun konepajan sarjatuotantoa. Nimilaattaosa on erillinen ja kiinnitetty ristiin ruuveilla. Valurautamuistomerkkien suosio oli huipussaan 1850- ja 1860-luvuilla. Kuva: Sanna Suonpää

Arvoitus alkoi ratketa vasta viime vuoden keväällä. Pirjo Hakunin naapuriin oli muuttanut sukututkija Sakari Komu, joka ottaa jokaisen pienenkin mysteerin haasteena. Komu löysi vanhoista kirkonkirjoista ja sanomalehdistä mainintoja Mirjamista ja hänen suvustaan.

Mirjami Haapasen toinen etunimi oli Margareetta ja hän oli Vesilahden Narvasta. Hänen kuolinsyynsä oli aivokalvontulehdus. Mirjami asui äitinsä kanssa isovanhempiensa kodissa, joka oli Jaakolan talon entinen torppa Mäenpää. Koti sijaitsi Suonojärventien varrella Latomaassa.

Mirjamin vanhemmat olivat Irja Mäenpää (1911–1984) ja Eero Haapanen (1914–1977), jotka olivat tytön syntyessä 23- ja 19-vuotiaita. He menivät naimisiin pian Mirjamin kuoleman jälkeen, joulukuussa 1935. Irjan sukunimeksi tuli Haapanen ja sama nimi tuli myös tyttären ristiin.

Esikoisensa menettäneet Irja ja Eero Haapanen saivat myöhemmin kaksi tytärtä ja lapsenlapsia. Haapasilla oli pienviljelystila Vesilahden Onkemäellä. Maanviljelijä Eero Haapanen kuoli 63-vuotiaana ja hänen Irja-vaimonsa 73-vuotiaana.

Pirjo Hakuni löysi Haapasten haudan kivisakastin läheltä. Se oli aivan eri paikassa kuin tyttären risti. Koska Mirjamin hautapaikan hallinta-aika oli kulunut umpeen, heräsi ajatus siirtää koditon risti koivun juurelta vanhempien haudalle.

Ja niin tapahtui, että viime vuoden helatorstaina Mirjami pääsi vanhempiensa viereen. Kukaan ei enää tiedä, missä Mirjamin jäänteet tarkalleen lepäävät, mutta hänen muistonsa ja ristinsä ovat nyt vanhempien hautakiven vieressä.

Jo kahtena kesänä ristin juurelle on kasvanut ahomansikka, johon on puhjennut valkoinen, pieni kukka. Juuri sopiva pikku Mirjamille. Kukasta tulee mieleen Eino Leinon kirjoittama Mirjamin laulu, jonka ensimmäinen säkeistö kuuluu:

”Kukka liittyvi kukkahan, rukka liittyvi rukkahan, mihinkä liityn ma Mirjam rukka, missä on Mirjamin kukka?”

 

Teksti: Sanna Suonpää
Kuvat: Sanna Suonpää

– Kun risti seisoi yksinään eksyneen oloisena, tuntui kuin lapsi ja hänen muistonsakin olisi hylätty, Pirjo Hakuni vertaa. Viime kesänä Mirjamin ristin juurella kasvoi ahomansikka ja minikokoinen niittyleinikki. Kuva: Sanna Suonpää