Naimaton renkimies Jaakko Erkinpoika ilmestyi Lempäälän maisemiin talvella 1764. Mies kulki työn perässä, ja sopiva palveluspaikka löytyikin Hietaniemen ratsutilalta. Vielä tärkeämpi löytö odotti Hauralan kylässä, josta Jaakko kihlasi Huttu-nimisen tilan tyttären Marian.
Parin häitä juhlittiin vappuna 1766, ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin Maria huomasi olevansa raskaana. Elämä hymyili myös siksi, että Jaakon appiukko Juho oli toivottanut uuden vävyn avosylin osaksi perhettä ja suunnitteli tästä Hutun tilan seuraavaa isäntää.
Asiat eivät kuitenkaan edenneet suunnitelmien mukaan. Rauhaisa yhteiselo saman katon alla alkoi ajan myötä saada säröjä. Erimielisyydet vävyn ja appivanhempien kesken lisääntyivät, kun he oppivat tuntemaan toisiaan paremmin. Jatkuva riitely muutti tunnelman talossa painostavaksi.
Jaakosta ehti tulla Hutun tilan isäntä vain hetkeksi. Appiukko Juho oli lopulta niin pettynyt vävyynsä, että purki sopimuksen tilan hallinnoinnista ja hankki tälle vielä häätömääräyksen. Jaakko joutui muuttamaan pois tilalta, ja seuraavat kuukaudet hän majaili naapuritalojen nurkissa.
Eikä tässä vielä kaikki. Juho päätti myydä tilansa lähistöllä asuneelle Matti Matinpoika Orimukselle. Tämä sinetöi sen, ettei Jaakosta enää koskaan tulisi tilan isäntää. Jos vävyn mielessä oli ennen ollut katkeruutta appiukkoaan kohtaan, muuttuivat ajatukset nyt suorastaan vihamielisiksi. Jaakon suusta alettiin kuulla pahaenteisiä uhkauksia Juhoa ja tilan uutta omistajaa Mattia kohtaan.
Jaakon elämä Lempäälässä näytti ajautuneen umpikujaan. Hän päätti pestautua sotilaaksi ja värväytyi kruununprinssi Fredrik Adolfin rykmenttiin. Jaakon joukko-osasto oli sijoitettu Helsingin edustalle Viaporiin, jossa rakennettiin valtavaa rannikkolinnoitusta. Aikaa kului, ja alkoi jo näyttää siltä, että Hutun tilan riitaisuudet unohtuvat hiljalleen.
Kevättalvella 1769 Jaakko sai palvelusvapaata muutaman viikon. Hän palasi Lempäälään tapaamaan vaimoaan ja lastaan. Hauralassa asui tuolloin myös Lempäälän kappalainen Mikael Maexmontanus, joka järjesti hirsitalkoot kylän miehille. Maexmontanus suunnitteli uuden rakennuksen pystyttämistä, ja seurakuntalaisia tarvittiin siinä avuksi. Juho ja Matti osallistuivat luonnollisesti talkoisiin, ja niin päätti tehdä myös Jaakko.
Työpäivä sujui ongelmitta. Illalla tarjoiltiin runsas ateria, ja talkooväki jäi vielä sen jälkeen viettämään yhteistä iltaa. Viinaksiakin nautittiin, ja osa humaltui enemmän ja osa vähemmän.
Jossain vaiheessa iltaa Jaakolla syntyi sanaharkkaa kappalaisen rengin kanssa. Juho ei malttanut olla puuttumatta tilanteeseen ja alkoi komentaa vävyään. Jaakko alkoikin jo tehdä lähtöä, ja kenties tilanne ei olisi eskaloitunut, jos Juho olisi malttanut pysyä vaiti. Hän kuitenkin erehtyi vielä solvaamaan Jaakkoa toisten kuullen. Se oli kohtalokas virhe.
Jaakko raivostui silmittömästi. Hän kääntyi salamana ovelta takaisin, tempaisi kirveen käteensä ja hyökkäsi Juhon kimppuun. Vihan vimmassa hän iski appeaan useita kertoja, ennen kuin muut saivat siepattua kirveen pois. Juho menetti tajuntansa, mutta ei menehtynyt välittömästi.
Jaakko ryntäsi ulos talosta ja suuntasi seuraavaksi Hutun tilan hankkineen Matin luokse. Tämä oli jo ehtinyt yöpuulle, mutta heräsi, kun vieras lähestyi hänen sänkyään. Jaakko oli saanut käsiinsä toisen kirveen, jolla hän jatkoi riehumistaan.
Nyt Jaakko oli saanut kostonsa. Hirmutekojensa jälkeen hän lähti pakomatkalle, joka jäi kuitenkin lyhyeksi. Murhamies suljettiin telkien taakse odottamaan käräjätutkintaa. Juho menehtyi vammoihinsa seuraavana aamuna, mutta Matti jäi henkiin. Hänkin tosin sairasteli pitkiä aikoja.
Jaakko myönsi syyllisyytensä Lempäälän välikäräjillä 24. toukokuuta 1769. Hän kertoi, että teko ei ollut ennalta harkittu, vaan äkillisen kiivastuksen aiheuttama. Seurauksena oli odotetusti kuolemantuomio. Rangaistus toteutettaisiin kovennettuna, koska uhri oli lähiomainen. Kovennus tarkoitti sitä, että pyöveli katkaisee tuomitulta ensin oikean käden ranteen kohdalta ja sen jälkeen kaulan. Lopuksi ruumiinosat teilataan julkisella paikalla kolmeen paaluun.
Turun hovioikeus vahvisti tuomion, ja rangaistus pantiin täytäntöön Lempäälän mestauspaikalla lauantaina 29. heinäkuuta 1769.
Sami Tapanainen
Lähteitä: Moilanen, Mikko 2021: Kohtalona mestauslava, Mikko Moilasen tietokanta, joka sisältää lähes 1 500 kuolemanrangaistukseen johtaneen rikostapauksen esittelyä.
