Sadonkorjuuta odotellessa

Maalla on paljon sellaista puuhaa, jota me kerrostalossa asuvat kaupunkilaiset emme kotonamme ja pihallamme juurikaan tee, kuten kukkien istutusta, rikkaruohojen kitkentää ja haravointia. Oksasaksia on syytä olla tarjolla useita, jottei kukaan innokkaista oksien katkojista vain jää ilman. Jopa hukkakauran kerääminen muovisäkkiin voi olla ikimuistoinen ja rentouttava kokemus.

Maaseudun työt eivät aina ole yhtä helppoja ja riemukkaita niille, jotka työskentelevät niiden parissa päivittäin. Kun minä voin työskennellä viitenä päivänä viikossa melko säännöllisellä työajalla, viljelijä saattaa kylvää tai puida aamuvarhaisesta iltamyöhään jokaisena päivänä, kun se on mahdollista.

Kun minä naputan tietokoneella ilmastoidussa toimistossa, viljelijä hikoilee ulkona helteellä hyttyset ja paarmat kiusanaan tai kastuu läpimäräksi rankkasateen yllättäessä. Kun minun palkkani tulee melko samansuuruisena tilille aina kuun viidestoista päivä, viljelijän tulot ovat vaihtelevat ja epävarmat.

Tämä viljelijä voi pystyä samaistumaan hyvin Raamatun kansojen maahan ja toimeentuloon liittyviin ajatuksiin ja huoliin. Israelin kansalle luvattu maa ei ollut koko maailman mittakaavassa valtava, mutta se oli heidän omansa. Ruoan ja elannon eteen oli nähtävä paljon vaivaa. Satoa uhkasivat milloin kuivuus, milloin rikkakasvit, milloin hyönteiset.

Viljely opettaa nöyryyttä ja pitkäjänteisyyttä. Sen sijaan, että ajattelisi omia halujaan, on ajateltava maan tarpeita. On mietittävä huolella mitä minäkin vuonna viljelee ja milloin on aika jättää pelto kesannolle, jotta maaperä säilyisi mahdollisimman ravinteikkaana ja tuottoisana.

Viljelijä voi huolehtia, että hänen omat välineensä ovat kunnossa ja että hän on valmis kylvämään ja puimaan ajallaan, mutta hän ei pysty päättämään säätä ja muita olosuhteita. On selvää, että ihminen suurista luuloistaan huolimatta hallitsee maapallolla vain pieniä asioita. Ainoa todellinen hallitsija on Jumala.

Jumala on antanut meille tehtäväksi viljellä ja varjella tätä maata, jossa me elämme. Vaikka kaikki meistä eivät juridisesti omista maata, henkisesti tämä maa kuuluu meille kaikille ja me kaikki olemme osaltamme siitä vastuussa. Meidän on huolehdittava yhdessä siitä, että myös jälkipolvilla on hyvää maata tuottamassa ravintoa ja että kasveilla ja luomakunnan muilla olennoilla on hyvät mahdollisuudet elää ja kasvaa.

Emme myöskään saa unohtaa hengellistä kylvöä ja sitä kaikkein tärkeintä satoa. Myös sitä työtä on tehtävä nöyrästi ja pitkäjänteisesti.

Ole, Herra, kanssamme tälläkin satokaudella ja siunaa niin aineellinen kuin henkinenkin viljelyksemme. Vain sinä voit antaa kaiken sen, mitä tarvitsemme.

Elina Kesola