EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklan mukaan jokaisella on oikeus sananvapauteen, joka sisältää vapauden vastaanottaa ja levittää mielipiteitään tai ajatuksiaan viranomaisten siihen puuttumatta. Sananvastuu tuo tekijälle tietenkin myös seuraamuksia, jos hän käyttää sananvapauttaan laittomalla tavalla. Vapaus tuo myös vastuuta.
Venäjä levittää disinformaatiota somekanavissa, mutta ennakkosensuurilla sitä on mahdotonta lopettaa. Sen sijaan tavallisten ihmisten vääriksi katsotut mielipiteet joutuvat helpommin leikkuriin, jolloin sananvapaudella pyyhittäisiin lattiaa.
Disinformaatio tarkoittaa väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jolla pyritään vaikuttamaan vastaanottajan mielipiteisiin. Suomessa jopa poliittiset puolueet levittävät disinformaatiota milloin verottomista osingoista, milloin tuloerojen kasvusta ja milloin vappusatasista.
Nyt olisi tärkeää pohtia sananvapauden, ennakkosensuurin ja disinformaation suhdetta. Sananvapautta ei nimittäin pidä heikentää, jos tarkoitus on puuttua somejättien algoritmeihin. Entä ketkä poliitikot saisivat jatkossa päättää mikä on kiellettyä ja mikä sallittua disinformaatiota? Länsimaiseen sananvapauden käsitykseen tuollainen toiminta ei mahdu.
Jocka Träskbäck
yrittäjä, aluevaltuutettu (kok.)
Tampere
