Meillä kuollaan yksin – järjestelmä pettää heikoimmat

Itselläni on ollut lapsenusko, ettei täällä kukaan synny eikä kuole yksin. Apua saa kaikki, jotka sitä tarvitsevat. Meillä kuitenkin kuollaan yksin. Viimeiset elinajat tarjoavat pikaisia hoitajien käyntejä, hoitajamitoituksen laskun jälkeen vielä pikaisempia sekä etätoimintaa. Hyvällä tuurilla meillä on lääkerobotti ja kuvapuhelin pitämässä seuraa. Ehkä jopa ruoka-automaatti, joka kertoo, koska otat ruuan ja syöt sen yksin. Jos lottovoitto osuu kohdalle, saatat saada hoitopaikan. Siellä ehdit asumaan lyhyen tovin ennen lautturin tuloa.

Yhteisöllinen asuminen on hienolta kuulostava, hyväkuntoisten ikäihmisten asumismuoto, jossa ei ole hoitajamitoitusta ollenkaan. Siellä asuvan pitää oikeasti olla hyväkuntoinen ja yöt pitää pärjätä omillaan. Nyt on jo nähty, että apua sinne hälytetään yöllä ja moneen paikkaan tehdään säännöllisiä, sovittuja yökäyntejä. Kun näin on, paikka ei täytä yhteisöllisen asumisen kriteerejä, vaan se on ympärivuorokautista hoivaa. Silloin pitäisi olla hoitajamitoitus tiedossa ja käytössä.

Kotihoitoa, yhteisöllistä- ja ympärivuorokautista palvelua tarvitaan. Tällä hetkellä kotona on todella huonokuntoista väkeä ja ympärivuorokautiseen hoitoon on kova tunku ja tiukka seula. Yhteisölliseen asumiseen ei löydy riittävästi omatoimisia senioreita, jotka pärjäisivät kevyin avuin. Tiedän tapauksia, kun yhteisöllisen asukas auttaa toisia heikompia ja uupuu taakkansa alle. Muistisairaat asukkaat saattavat aiheuttaa yöaikaisella liikkumisellaan huolta ja pelkoakin yhteisössä. Toivoisin, että asukasvalintoihin otettaisiin mukaan kotihoidon, yhteisöllisen ja pitkäaikaishoivan esihenkilöitä ja sairaanhoitajia. Heillä on ajan tasainen tietämys, kenelle kyseiset palvelut sopivat ja kenelle eivät.

Hallituksemme nauttii edelleen eduskunnan luottamusta. Arvokas ikääntyminen ja vanhushoivan tilanne on enemmistön mielestä kunnossa. Mitä mieltä on kansa? Olemme äänestäneet nämä päättäjät ja saamme, mitä tilasimme.

Hallitus murentaa arvopohjaa, jota on rakennettu vuosikymmeniä. Kaikesta pitää säästää ja turvallisuudesta huolehtia. On sotaa käyvä naapuri. Ukraina, jota pitää tukea ja uudelleen rakentaa. Säästöt otetaan heikoimmassa asemassa olevilta. Heidän turvallinen loppuelämänsä ei merkitse mitään. Pitääkö anoa EU:sta tukipaketti: ”Suomalaisten ikäihmisten turvallinen, oman näköinen, merkityksellinen elämä”? Jos ei Ukrainan tukipaketista saada muutamaa miljoonaa meidän päivätoiminnallemme, voisiko EU:sta saada?

Kun äänestätte, pysähtykää miettimään, missä asuu inhimillisyys.

Lee Jung

lähihoitaja, ikävalmentaja, RAI-kouluttaja

Super LM, liittohallituksen jäsen