Tarve yksinkertaistaa monimutkaisia ilmiöitä altistaa polarisoivalle ajattelulle. Kärjistyessään se tukahduttaa rakentavan keskustelun ja estää aidon vuorovaikutuksen. ”Vastapuolen” näkemyksiä ei haluta tai kyetä kuulemaan, eikä todellista dialogia synny.
Polarisaatiota tutkineet Ali Salloum ja Arttu Malkamäki muistuttavat, ettei kaikki polarisaatio ole haitallista, mutta sen voimakkuudella on merkitystä. Alhaisen tason polarisaatio synnyttää keskustelua, joka pysyy asiallisena ja voi synnyttää uusia oivalluksia. Kärjistyessään polarisaatio estää demokraattista päätöksentekoa, kun kompromissien muodostaminen käy mahdottomaksi. Tutkijoiden mukaan Äärimmäisessä polarisaatiossa vastakkaiset ryhmät nähdään uhkina, ja vuorovaikutus niiden välillä lähes lakkaa. Tällainen kehitys vaikuttaa jo yhteiskunnan vakauteen. Tunteista ja tuntemuksista muodostuva polarisaatio synnyttää ääripäässä konfliktiin, jopa sotaan.
Ilmiö on erityisen näkyvä vaalien aikaan. Kasvokkain käytävä keskustelu pysyy monesti asiallisena, vaikkapa vaalitilaisuuksissa. Sen sijaan sosiaalisessa mediassa tunnekuohut ryöpsähtävät helposti yli. Eri ideologioita edustavien leimaavat nimitykset viestivät ryhmäytymisestä ja vastakkainasettelusta.
Vesilahden kunnassa pienuus voi olla etu polarisaation hillinnässä. Jo Lempäälässä asiattomuudet kuplivat ajoittain esiin esimerkiksi Facebookin paikallispalstoilla. Puolueiden johtohahmoilla on tässä tärkeä rooli: hyväksytäänkö asiattomuus hiljaisesti vai vaaditaanko omaa väkeä toimimaan rakentavasti?
Kuntapäättäjillä ei ole varaa antaa vastakkainasettelun luisua käsistä. Vain yhteistyökykyisellä otteella voidaan turvata se, että tulevat päättäjät pystyvät toimimaan kuntalaisten parhaaksi.
