Henkilö, joka saa kotiin annettavaa hoivaa, on itse siihen suostunut tai hänen lähiomaisensa on sen hyväksynyt. Käynneistä on siis sovittu yhdessä, luottamuksellisesti. Henkilölle tehdään hoito- ja palvelusuunnitelma. Sitä noudatetaan ja muutetaan tarpeen niin vaatiessa ja voinnin muuttuessa.
Herättää suurta huolta ja jopa pelkoa, ettei hallituksemme ministeri tiedä, mitä kotihoito tarkoittaa ja millä kriteereillä sitä annetaan. Hoitoa saadakseen, ei enää pärjää YKSIN.
Haastattelin Parkinsonin tautia, Als:sia sekä Lewyn-kappale tautia sairastavien omaishoitajia. Kaikilla käy kotihoito useita kertoja päivässä. He olivat kiitollisia hoitajien antamasta avusta, ”vertaistuesta” ja hetkistä, jolloin he saivat myös puhua jonkun ”ulkopuolisen”, osaavan ihmisen kanssa.
Ilman kotihoidon käyntejä, kaikki kolme vaikeasti sairasta, olisivat kalliissa ympärivuorokautisessa asumisen yksikössä tai vuodeosastolla. Siellä heidät luokiteltaisiin hoidollisesti ”raskaisiin hoidettaviin” ja heitä hoitaisi kaksi hoitajaa.
Meillä kaikilla on vastuu heikoimmassa asemassa olevista. Heitteille ei pidä jättää yhtäkään.
Lee Jung
lähihoitaja
RAI-kouluttaja, Ikävalmentaja
Super LM, liittohallituksen jäsen
