Matteuksen evankeliumissa kerrotaan kahdesta rakentajasta. Toinen rakensi talonsa kalliolle, toinen hiekalle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloja. Se talo, joka oli rakennettu kallioperustalle, säilyi, mutta se, joka oli rakennettu hiekalle, sortui. (mukaillen Matt.7:24-27).
Yritämme rakentaa elämää erilaisten asioiden varaan. Sellaisia voivat olla omat teot, suoritukset ja saavutukset, toisten ihmisten mielipiteet ja maallinen omaisuus. Ainakin sellaisten asioiden varaan minä olen joskus yrittänyt elämääni rakentaa. Se ei kuitenkaan ole kovin kestävää pitkällä tähtäimellä. Elämässä se kivijalka, joka kestää, ja jonka varaan kannattaa rakentaa, on usko.
Usko on henkilökohtainen suhde elävään Jumalaan. Se on luottamusta siihen, että olet rakastettu ja armahdettu. Luottamusta siihen, että Jumala on hyvä ja uskollinen, pitää sinusta huolen ja johdattaa. Usko on Jumalan tekoihin ja lupauksiin uskomista. Saan turvata ja luottaa Jeesuksen sovitustyöhön.
Myrskyt kuuluvat valitettavasti elämään eikä usko niitä poista. Monesti kriisit omassa elämässämme, lähipiirissämme ja ympäröivässä maailmassa haastavat uskoamme ja herättävät pohtimaan, minkä varaan laitamme toivomme.
Uskon päämäärä ei ole tässä ajassa, vaan tähtää iankaikkiseen elämään Jumalan luona taivaassa. Tässä ajassa usko kuitenkin antaa elämälle uuden perustan ja suunnan. Olemme matkalla, jota saamme kulkea yhdessä ja opetella rakastamaan Jumalaa, lähimmäistämme ja itseämme. Saamme laittaa uskomme ja toivomme sen varaan, että Jumala pitää meistä huolen. Ja luottaa siihen, että Hän kantaa meitä tässä ajassa ja kuoleman jälkeen ikuiseen elämään.
Sari Myllymäki
vs. nuorisotyönohjaaja
Vesilahden seurakunta
