Siinä se patsasteli vihreänä ja punasilmäisenä meidän takan edessä. Minä heitin sitä hätäisesti pallolla ja sinne sisään se sujahti. Ensimmäinen pyydystämäni Pokémon nimittäin. Seuraava violetti karvapallero patsasteli työpaikan parkkipaikalla autoni vieressä.
Kieltämättä tunsin oloni tavanomaistakin pöljemmäksi pyörissäni pitkin parkkista puhelin kourassa koettaen tavoittaa virtuaaliötökkää, mutta uteliaisuus kuitenkin voitti. Kovin suureksi Pokémon-asiantuntijaksi en kahden pyydystetyn ölliäisen saldolla pääse, mutta nyt ymmärrän hieman miksi nuoriso parveilee pitkin mantuja älylaitteidensa kanssa. Vesilahden kirkonkylällä ainakin kuhisee niin ettei silmiään usko.
Nintendo ansaitsee aplodit pelinsä lanseerauksen ajankohdasta. Jos peli olisi julkaistu Suomessa esimerkiksi marraskuussa ei kurassa ja pimeässä taivaltaisi puoltakaan siitä määrästä kuin nyt aurinkoisilla kesäkelelillä. Lisäksi heinäkuun hiljaisuus uutisrintamalla takaa sen, että lehdet, netti ja radio ovat piukassa ilmaista mainosta ja hypetystä uudelle pelille. Pokémon taitaa olla tämän kesän Ruokolahden leijona.
Paheksuakin pitää, tietysti. Miksei pitkätukkanuoriso kerää mustikoita ja vadelmia metsässä sen sijaan, että sinkoilevat ihmisten ilmoilla? Kyllä ei ole mistään kotoisin tuommoinen nykyajan hömpötys. Mitäpä siitä, että japanilainen virtuaaliötökkä on onnistunut siinä, missä vanhemmat, koulun terveydenhoitaja ja THL ovat epäonnistuneet. Kalpeat energiajuomia litkivät teinit on saatu ulkoilmaan liikkumaan.
Varovaisuus ei tietysti olisi pahitteeksi kuten liikenteessä yleensäkin. Liikenteen sekaan yllättävästi sujahtavat henkilöt eivät kylläkään ole mikään uusi ilmiö, joten liikenneturvallisuutta on syytä muistella itse kunkin kun ihmisten ilmoilla kuljeskelee.
Omissa suunnitelmissani on asentaa peli lapsieni puhelimiin ja suunnata yhdessä Pokémonien metsästykseen. Korvessa asumisessa kun on se huono puoli, että ilmeisesti Pokémonit viihtyvät maaseutua paremmin kaupunkiympäristössä. Lähimaastossa ei meidän takan edustamme lisäksi näkynyt yhtään pyydystettävää, mutta Lempäälän keskustassa niitä killui sitten jo ihan eri tavalla. Huhut Tampereelta kertovat, että ainakin Koskipuistossa ja Hatanpään arboretumissa kannattaa pelaajien poiketa.
Nähtäväksi jää kuinka kauan Pokémonit viehättävät ja palaavatko pelaajat sisälle lämpimään vällyjen väliin ensimmäisten yöpakkasten myötä. Mutta älkää nyt ihmeessä kieltäkö ja paheksuko niitä pelaajia, vaan kiittäkää Nintendoa kansanterveyden puolesta. Kaikki eivät ole marjanpoimijoita eikä heitä pidä siitä soimata.
Kommentointi on suljettu.