Kaikki näyttää niin hienolta. Perinteikäs Hakametsän jäähalli ja avarat katsomot. Tuhatpäinen yleisö. LeKin Mestis-joukkue luistelee jäällee seuran junioreiden kunniakujaa pitkin savupatsaiden noustessa jään pinnasta.
Mestiskin voi olla seksikästä.
Upeiden puitteiden taakse jää kuitenkin piiloon se suunnaton taustatyö, joka on tehty sen eteen, että Mestis-pelaajat voivat vetää edes yhden luistimenpiirron Hakametsän jäähän.
Viimeksi LeKi pelasi Hakametsässä kolme vuotta sitten. Miksi ei useammin? Mestis-kiekon vieminen Tampereelle ei ole aivan yksinkertainen asia.
Ensinnäkin aikataulut olivat tänä vuonna otolliset. Liigan otteluohjelma mahdollisti Kisan pelaamisen Tampereella.
Toiseksi pitää olla tyytyväinen, että Kisa ylipäänsä sai luvan pelata naapurissa. Kun isot linjat on saatu osumaan, on alkanut armoton työ, että ottelutapahtuma saadaan siirrettyä Hakkarista Hakamestään. Ja vielä toimimaan monta astetta isommassa ympäristössä.
Kisa on pelannut nyt kaksi peliä Hakametsässä voittaen ne molemmat. Viimeksi TuTo kaatui 3–2 Lassi Mattilan johdolla. Nyt Hakametsän magiigan koki Espoo.
Joukkue on tehnyt oman osansa, että vastaavaa herkkua voidaan nauttia jatkossakin. Vielä isompi hatunnosto kuuluu kuitenkin joukkueen taustaväelle järjestelytöistä.
Yleisömäärässä ei päästy kolmen vuoden vastaavaan. Silloin väkeä oli 1750 – nyt 1021. Se oli pettymys, mutta tosiasiaa se ei poista: tapahtumana Hakametsän-keikka toimi loistavasti.
Juuri tällaista pientä ekstraa tarvitaan, jotta mielenkiinnon liekki säilyy talven keskellä. Parhaimmillaan onnistunut tapahtuma näkyy myös Hakkarin lehtereillä yleisömäärissä.
Ottelun erikoislaatuisuuden näki katsomoon. LeKin pelaajien otteissa oli havaittavissa piirun verran normaalia kovempi taisteluinto, taklauksia nähtiin mukavasti ja tahtotaso oli huipussa.
Ja miksi ei olisi. Harvoin Mestis-pelaaja pääsee vastaavanlaiseen tapahtumaan. Erikoislataus näkyy hyvinä suorituksia, laadukas lätkä taas palvelee ennenkaikkea paikalle tullutta yleisöä; yhtälö toimii molempiin suuntiin.
Vierailu Hakametsässä oli selvästi erikoisherkkua niin pelaajille kuin katsojille pimen ajanjakson keskellä. Silloin kovan työn tehneet taustamyyrät voivat taputtaa toisaan olalle ja todeta: olemme onnistuneet.
