Ruotsin kuningas Juhana III ja Venäjän tsaari Iivana Julma kävivät 1570-luvulla kirjeenvaihtoa, jota on luonnehdittu ”historiallisesti kuuluisaksi” ja ”asiallisesti surullisenlystikkääksi”. Kirjeenvaihdossa kaksi tasapainotonta monarkkia herjaa toisiaan minkä pystyy.
Iivana Julma halusi nujertaa Puolan ja vaati Ruotsin kuninkaalta Erik XIV:tä luovuttamaan veljensä Juhanan vaimon Katarina Jagellonican venäläisille. Tämä Katarina oli Puolan kuningassukua ja tsaari Iivana oli aiemmin turhaan kosinut häntä. Häpeällisesti kuningas Erik suostuikin luovuttamaan veljensä vihityn vaimon Katarinan tsaari Iivanalle, säilyttääkseen tällä kaupalla Tallinnan osana Ruotsia.
Kun venäläinen lähetystö sitten saapui Tukholmaan Katarinaa noutamaan, oli tällä välin Juhanasta tullut kuningas ja Katarinasta kuningatar. Kiivastunut kansa pahoinpiteli venäläisen lähetystön henkihieveriin ja ryösti sen. Asemansa vakiinnutettuaan uusi kuningas Juhana III pyrki sopimaan rauhasta Iivana Julman kanssa ja lähetti siinä tarkoituksessa valtuuskunnan Moskovaan. Iivana Julma herjasi valtuuskuntaa, nöyryytti sitä ja heitti ruotsalaiset kahdeksi vuodeksi vankilaan.
Tästä alkaa herjakirjeenvaihto, jossa hallitsijat epäilevät toistensa kunniaa ja syntyperää. Voi oikein kuvitella, miten kumpikin monarkki vuoronperään on kävellyt kirjoituskammiossaan edestakaisin ja sanellut kirjurilleen mahdollisimman rankkoja ilkeyksiä. Valtakunnat olivat tuolloin 25-vuotisessa sodassa.
Iivana ilmoitti arvolleen sopimattomaksi neuvotella suoraan Juhanan kanssa. Hän haukkui Juhanan isän Kustaa Vaasan ”alhaissyntyiseksi kamasaksaksi”, ja itse Juhana III:sta hän lausui, että ”sinä olet ollut meidän halpojen pajareidemme veroinen ja nyt sinä tahdot itsesi asetettavaksi Meidän Ruhtinaalisen Majesteettimme Suurvaltaisuuden rinnalle”.
Juhana ilmoitti muiden ”kristikunnan kuninkaiden häntä kunnioittaneen, mutta sinä olet korkean sianymmärryksesi mukaan meitä halveksinut”. Sanat Vaasojen talonpoikaisesta syntyperästä ”ovat valhetta kurkkua myöten”.
Tähän Iivana Julma ilmoittaa että ”Me polveudumme keisari Augustuksesta.” Tämä väite perustuu sille, että Iivana Julman isosisä Iivana III oli naimisissa Itä-Rooman viimeisen keisarin Konstantinos XI Paleologosin Tuomas-nimisen veljen tyttären Zoen kanssa. Venäjällä katsotaan Rooman imperiumin tuhouduttua sen perinnön siirtyneen Itä-Roomaan eli Bysanttiin ja sen sorruttua 1400-luvun lopulla Venäjälle. Tällä selityksellä jo isoisä Iivana III ryhtyi käyttämään keisaria tarkoittavaa nimikettä tsaari. Iivana Julma todella piti itseään Rooman keisareiden jälkeläisenä.
Juhana tähän arvelee hovijuoruihin viitaten, että ”ellemme olisi kuulleet, että isäsi on Venäjän suuriruhtinas, niin Meillä kyllä olisi syytä otaksua, että isäsi olisi joku munkki tai talonpoika”. Hän jatkaa viitaten Iivanan kutsuneen Vaasojen kuningassukua ”kunniattomiksi orjiksi ja stratnikeiksi”, mutta koska valehtelet niin kuin kelmi, ”itse voit olla stratnik ja kunniaton orja ja kristitty päävalehtelija ja tyranni, joka myöskin olet.”
Mitä ”stratnik” tarkoittaa, en tiedä, mutta ilmeisen paha herja venäläisittäin.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
LUE LISÄÄ JUHA KUISMAN KOLUMNEJA
Kommentointi on suljettu.