Kolumnit

Paniikki ilmassa

Pääsin vuoden alussa taas lentämään. Tai siis jouduin. Jotta pääsee Suomen talvesta etelän lämpöön, on suostuttava istumaan metallipurkissa aloillaan monta monituista tuntia, vaikka pelottaisikin niin paljon, ettei muista hengittää. Edellisellä kerralla ajattelin, etten koskaan enää lennä, jos selviän tästä hengissä. Mutta söin sanani, kun lupasin tyttärelleni lomamatkan. Entisessä työssäni lensin paljon. Pisin reissu oli Tampereelta…

Siirtämällä parempaa

Siirretään vain. Nimittäin kaikki valtiolliset vaalit julkisuudessa esitetyllä tavalla kevääseen. Aiemmin maaliskuussa ja nyttemmin huhtikuussa pidettävät eduskuntavaalit keräävät kerrasta toiseen suhteellisen hyvän äänestysaktiivisuuden, mikä ei ole ihme. Kevätaurinko kutsuu kuin itsekseen synkeän syksyn ja pimeän talven jälkeen ulos ja reippailemaan ja kävelylle yksin tai yhdessä lähimpään äänestyspaikkaan. Valo ja lämpö ovat parasta vaalimainosta. Vähäisimmän osanoton…

Ketä kiinnostaa?

Parkkipaikat! Keskustan autioituminen! Uimahalli! Päivähoitopaikat! Kiinnostaako? LÄHIDEMOKRATIA. Aaaaarrrrrgghhh, huutaa kiakkoviaras, perheenäiti tyytyy tuhahtamaan. Taas uusi sana, jolla ei ole mitään todellista merkitystä. Koputtakaa ovelle, kun on oikeasti jotain sanottavaa, tai kun olette valmiita reagoimaan siihen, mitä minä haluan. Politiikassa puhutaan kieltä, jota keskivertokansalainen ei ymmärrä. Valtakunnalliset äänestystulokset kertovat, että iso osa kansasta on pudonnut kärryiltä…

Ja paperivuori kasvaa…

Yhä useampi yritys palaa perinteiseen paperilaskuun, uutisoi Helsingin Sanomat. Jaa mitä? Minä kun luulin, että nykytrendi on ihan päinvastainen. Eikö suunta ole se, että kaikkialla pikemminkin pyritään paperista eroon? Paperilaskun paluulle on yksinkertainen selitys: suoraveloitus loppuu helmikuun alussa EU-asetuksen vuoksi. Tästä on syntynyt monenmoista hämminkiä. Helsingin Sanomat kertoo, että monikaan yritys ei ole muuttanut suoraveloituslaskujaan…

Kirjasto voisi olla yhteinen olohuone

Ideaalimaailmassa kirjasto olisi kunnan olohuone. Se olisi paikka, jonne tullaan viihtymään ja tapaamaan tuttuja. Kirjastossa piipahdettaisiin hörppäämässä kahvit, vilkaisemassa päivän uutiset ja vaihtamassa kuulumiset. Kirjasto toisi ihmiset yhteen, iästä, asemasta tai puoluekannasta riippumatta. Se voisi toimia kunnallispoliittisena keskustelutilana ja lähidemokratian miljöönä, kuten Ville Hämäläinen (vihr.) kesällä esitti. Kirjasto olisi kulttuurin keskittymä. Siellä nautittaisiin livemusiikista, elokuvista,…

Lapsuuden joulu

Ensimmäisenä kunnon pakkasaamuna kävelin kolmevuotiaani kanssa kohti Kuokkalankulmaa. Jo kävely automatkan sijaan herätti tytössä suurta riemua, mutta erityisesti sen tekivät tuhannet pikkuiset tähdet, joita pakkasyö oli taikonut puihin, tiehen, aitoihin ja nurmikkoon. Lapsen silmin moni asia näyttää ihmeelliseltä, jännittävältä ja ainutlaatuiselta. Niin kai myös joulu. Käsite ”lapsuuden joulu” on kevyen sokerikuorrutteen päällystämä ja enkelikellon kilinän…

Lempäälän keskusta kaipaa opiskelijakämppiä

Mitä iskulause ”Lempäälä on lähellä” oikeastaan tarkoittaa? Tietenkin sitä, että Lempäälä on lähellä Tamperetta. Yliopisto-opiskelijan näkökulmasta iskulause on täysin totta. Se toteutuu puhtaimmassa muodossa rautatiellä. Lempäälän keskustasta pujahtaa junalla Tampereen rautatieasemalle 11 minuutissa. Eikä tule kalliiksi. Opiskelija-alennuksella junapiletti maksaa vaivaiset 1,60 euroa. Lähijuna on tullut tutuksi itsellenikin. Viime aikoina olen reissannut säännöllisesti Lempäälän keskustan ja…

Velikultia joka lähtöön

Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai… jaaai poojaat, poojaat. Ei vallankumousta näin käynnistetä…Eheei. Eheei. Parinsadan punavihreän jutinnäköisen kiekkovieraan edesottamukset itsenäisyypäivänä Tampereella olivat yhtä, niin anarkiaa. Mielenilmaukset kuuluvat demokratiaan, mutta nämä sankarit vetivät hevosta turpaan. Kyllähän itsenäistymispyrkimykset sata vuotta sittenkin olivat laillisen esivallan kyseenalaistamista, mutta silloin aatteen asialla oltiin ja toimiin taidettiin ryhtyä etupäässä selvinpäin…

Sohvalle riviin asetu!

Viikonloppu ja ilta. Aina sama tapahtui. Kaikki perheenjäsenet saapuivat vähitellen olohuonetta kohti, posket saunan kuumuudesta punoittaen ja pyyhkeellä hiuksia kuivaten. Satunnaiset yöpuvut tai kulahtaneet lökövaatteet päällä. Tekniikan Maailman testivoittajaksi valittu televisio napsautettiin auki, ja jokainen haki paikkansa sohvalta, nojatuolista tai lattialta. Vain televisiosta tuleva ohjelma vaihteli. Joskus naureskelimme Napakympin parinmuodostukselle, joskus ruudulla näkyi kauniissa maisemissa…

Kiusaamisen ilmiöitä

Kaarran kapealta, syyslehtien peittämältä pihatieltä tavallisen, suomalaisen omakotitalon pihamaalle. Rapulla palaa lyhtyjä, vierellä seisoo perheen äiti, kainalossa pikkuveikka; isosisko pomppii nurmikolla ja halailee leveästi hymyilevää tytärtäni. Kaikkia naurattaa. Avaan ikkunan ja huudan heipat- saan vastauksen: kiva, kun Tyttö sai tulla, meillä oli tosi hauskaa! Samalla sekunnilla ylitseni vyöryy värisyttävä ajatus. Pysähdyn sadasosasekunniksi, korjaan sitten hymyäni…

Rennosti rientäen

Näin vuosin, viiskyt ja risat, on tietysti vähän huonoa luonnehtia työkiireitään tukka putkella juoksemiseksi. Letti ei oikein ota liehuakseen, mutta aika haipakkaa toimittajan – niin kuin monella muullakin ammattialalla – työ on ollut ja on edelleen. Kiire leimaa kerran viikossakin ilmestyvän lehden tekemistä. Muutaman kerran vauhdinpito on keikalla jäänyt. 1990-luvun puolivälistä Lempäälän-Vesilahden Sanomissa työskennelleenä olen…

Insinöörejä tarjolla

Kun valmistuin viime vuosituhannen puolella diplomi-insinööriksi, oli käynnissä insinöörien markkinat. Työpaikkaa ei ollut vaikea löytää, ja työntekokin oli nuorekkaan reipasta ja inspiroivaa. Suomalaista insinööriä arvostettiin, ja töitä paiskittiin urakalla kotimaassa ja myyden tuotteita ulkomaille. Onneksi yhä edelleen löytyy suomalaisia yrityksiä, joissa on säilynyt tuo reipas ja inspiroiva kulttuuri. Työntekijöistä pidetään hyvää huolta ja heitä arvostetaan….