Kolumnit

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

1,35 lasta ei ole paljon

Vesilahden väestönkehitys Tampereen kaupunkiseudun  imussa on ollut pienelle kunnalle viime vuodet hurjaa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan se on ollut aivan maan kärkeä, reilusti päälle parin prosenttiyksikön eli siis kehitysmaan väestönkasvun luokkaa. Väkiluku kasvoi Vesilahdessa peräti päälle 150 henkilöllä viimeksi vuosina 2005 ja 2008. Varaa kasvulle  on  ollut. Kunniakkaassa menneisyydessään Vesilahti oli esimerkiksi Lempäälää paljon  väkirikkaampi kunta. …

Mielenvirkistyksen aika

Syksy sopii minulle. Aurinko pilkahtaa vain harvakseltaan, joten likaiset ikkunat ja villakoirat nurkissa peittyvät armeliaaseen pimeyteen. Kaapista saa kaivaa kaulahuivit, villasukat ja lämpöisemmän pompan. Sohvalle hautautuminen on sallittua, toisinaan jopa suotavaa. Vaikka pimeässä on puolensa tekee se myös helposti mielelle tepposia. Väsyttää, ei huvita ja vähän masentaakin. Kaamosmasennukseen on kehitetty jos jonkinmoisia konsteja korvavaloista lähtien,…

Ensirakkauteni oli valkoinen japanilainen

Ensimmäinen autoni oli pieni valkoinen Mazda 121, joka ilmiselvän yhdennäköisyyden vuoksi tunnettiin kotipaikkakunnallani yleisesti lempinimellä Muna. Muna oli ennen minun luokseni saapumistaan kertaalleen kolarissa särkynyt ja sittemmin eheäksi korjattu. Auto omasi kenties tavallista huonomman karman, mutta minulle se oli rakas. Kerran siskoni kolisteli huoneeseeni aamutuimaan ja tyynen rauhallisesti ilmoitti, että Munan päälle on kaatunut puu….

Fanitan fadoja

Jos joku musiikki herkistää minun tunteitani, niin se on portugalilainen fado. Akustinen kitara näppäilee surumielistä sävelmää ja laulaja kertoo kaihoisasti rakkaudesta, odotuksesta, kaipuusta. Fado kehittyi 1800-luvulla portugalilaisesta kansanmusiikista, ehkä vähän afrikkalaisin ja brasilialaisin vivahtein köyhissä työläiskortteleissa. Se on samalla ollut jonkinlaista musiikkiterapiaa, kun se on auttanut unohtamaan kurjuuden, köyhyyden ja kärsimykset, myös turhat toiveet paremmasta….

Rakkaan lapsen uudet nimet

Sukellus valtakunnallisen ja paikallisen kuntourheilun historiaan viimeisen puolen vuosisadan ajalla on kiehtova retki. Muutos on ollut 1960-luvusta nykypäiviin raju, kuten se on ollut toki kaikilla elämänalueilla. Kun 60 – 70-lukulaiset kuntoilivat, mitä fyysisesti raskailta maatalous- ja tehdastöiltään jaksoivat, menivät he talvisin hiihtolenkille, kesäisin järviin uimaan, pelailemaan ulkokentille lentopalloa tai ehkä kävelemään. V-ketju Viren, Väätäinen, Vasala…

Somen juorukerho

Sosiaalinen media, eritoten Facebook, on alentunut juorukerhon tasolle. Erilaiset paikkakuntien omat ryhmät ovat muuttuneet kyräilypaikoiksi, joissa syytellään ”vihreällä audilla ajavaa mummelia” tai ”keltaisen mopoauton holtitonta kuskia”. Pitkät viestiketjut polveilevat milloin minkäkin viiteryhmän vastuuttomassa toiminnassa, oli kyse sitten liikenteestä, roskista tai lemmikeistä. Keskustelunavauksien kommentoinnissa siirrytään kuittailun puolelle viimeistään kolmannessa viestissä. Argumentointi aiheeseen kuin aiheeseen on  useimmiten…

Tunnetko Kuningas Ein?

Mä en tahdo syödä muumilautaselta, mä en tahdo syödä mitään! Mä en tahdo istua ruokapöydässä, mä en tahdo tehdä mitään!  Tuure Kilpeläinen laulaa osuvasti Kuningas Eistä, jonka esikuva lienee uhmaikäinen tenava. Useimmat meistä kasvavat uhmaiästä ohi ja antavat mahdollisuuden myös kyllä- ja ehkä -vaihtoehdoille. Toiset taas eivät. Heille kaikki on lähtökohtaisesti joko ei, ei missään nimessä tai ei todellakaan….

Surutyötä

Voiko autoa kohtaan kehittyä inhimillisiä tunteita? Tätä olen pohtinut viime aikoina, kun meillä heräsi kysymys: ”Mitä ihmettä me tehdään kahdella autolla?” Ihan hyvä kysymys! Useimmiten kuljemme yhdessä, joskus ajamme peräkkäin. Säästyneillä maksuilla tekisimme vaikkapa monta hauskaa matkaa. Mutta toisaalta taas… Minulla on matkailuauto – siis pakettiauton päälle rakennettu pieni koti. Siellä on jääkaappi ja vessa,…

Ulkomaalaistaustaiset urheilijat rikastuttaneet Suomen urheiluelämää

Sana ”monikultuurisuus” on ollut kuluvan kesän yksi keskustelluimmista aiheista. Sekä perinteinen media että erityisesti sosiaalinen media on suorastaan kuohunut kommentteja kyseisestä teemasta. Urheilu, etunenässä jalkapallo, tekee paljon työtä rasismin kitkemisessä. Euroopan jalkapalloliitto UEFA lanseerasi jokin aika sitten massiivisen ”Say no to racism”-kampanjan, joka halusi ottaa selkeän kielteisen kannan urheilussakin syövän lailla pesivään vastenmieliseen rasismi-ilmiöön. Urheiluelämässä…

Ostetaan eskarilaiselle kuplamuovipuku

Mahanpohjassa kutisee. Jännitys saa aikaan huonosti nukuttuja öitä. Monenlaiset ajatukset pyörivät päässä. Saako kavereita? Onko ope kiva? Mitenkähän ruokailu sujuu? Niin, äitiä vähän jännittää pahnanpohjimmaisen eskaritaipaleen aloitus. Huolien määrä jälkikasvustaan on vakio, syyt vain vaihtelevat iän karttuessa. Ensimmäinen nirhaisu napanuoraan tehtiin päiväkodin aloittamisella. Silloin huoletti miten hoitajilla on aikaa kuunnella ipanan asioita, tuleeko ikävästä itku…

Insinööri-­ihastusta

Alkoikin jo vähän kyllästyttää tämä hehkutus, miten insinöörin malleilla maa paranetaan. Onneksi tuli sitten muutakin puheenaihetta, nimittäin tämä Kreikka. Kun ajatus muuttuu puheeksi, niin se samalla paljastaa, minkälaisen metaforan, mielikuvan kautta ihminen maailmansa näkee ja ymmärtää. Se kertoo myös suhtautumisesta toisiin ihmisiin. Insinöörin ajatusmaailmaa kuvaa kone. Yhteiskunta toimii kuin kone ja ihmiset ovat tämän ison koneen osia. Tällainen ajattelu…

Pois elämyssumusta ja ilo irti pienistä asioista

Elämysmatkailua löytyy tänä päivänä joka niemestä ja notkelmasta. Niitä markkinoidaan usein työ- tai polttariporukoille, jotka pääsevät haastamaan itsensä niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Adrenaliiniryöppyjen tulee olla kerta kerralta suurempia. Tavanomainen ei tule kuuloonkaan. Kuka nyt pullanleivonnasta kiinnostuisi, kun on mahdollista valmistaa japanilaisen kokin avustuksella pallokalasta sushia. Särkänniemikin on nykyisin elämyspuisto, koska eihän pelkkä huvi ole riittävää. Elämyksiä…

Tytöistä naisia

Minulla on vain yksi veli – ja sekin nuorempi. Lapsuudessani oli siis heikonpuoleisesti naisnäkökulmaa. Tästä syystä minulla on ollut (ja ehkä vähän vieläkin) hiukan erikoisia käsityksiä vastakkaisesta sukupuolesta. Esimerkiksi luulin pitkään, etteivät naiset ollenkaan piereskele, kun en ollut kuullut äitini koskaan paukuttelevan. Sitten tutustuin muihinkin naisiin. Nykyisin siis kyllä tiedän. Minun siis piti havainnoimalla selvittää millaisia tytöt on. Tältä se…