Sanna Suonpää

Vesilahdesta kotoisin olevat Ritva Mikkola ja Kirsti Vadén ovat olleet tuttuja lapsesta saakka. Kumpikin pitää valokuvaamisesta, luonnossa liikkumisesta ja linnuista. Ystävyksillä on nyt yhteinen lintuvalokuvanäyttely Vesilahden kirjastossa. Useimmat näyttelyn

Vesilahden kirjaston ulkoseinässä on neliönmuotoinen, haalea läikkä. Vihreävalkoinen i-kyltti on poissa. ‒ Eilen se irrotettiin. Kirjastolla ei nyt sitten enää ole matkailuneuvontaa, toteaa Satu Karvinen ja heiluttelee kylttiä kädessään. Vesilahden kunnanvaltu

Mahtavan kokoinen petäjä ojentelee käkkyräisiä oksiaan talviauringon paisteessa. Sen juurella seisova mies näyttää pikkuruiselta tikku-ukolta jättipuun rinnalla. ‒ Tämä on Ärölän mänty. Sillä saattaa olla ikää 200 vuotta, ehkä enemmänkin, esittelee kotiseutune

Vesilahden kuntaan saatiin kuluneen vuoden aikana ennätyksellisen monta uutta viranhaltijaa ja työntekijää. Tässä esiteltyjen uusien kasvojen keski-ikä on alle 36 vuotta. Aivovuotoa Vesilahteen on tullut erityisesti Pälkäneeltä: ainakin kolme tulokasta on ollu

Yli tuhat vuotta vanha, pronssinen kupurasolki, jonka pinnalla on kiemuraisia koristeita ja vihreää patinaa. Pyöreä solki tuntuu kädessä painavalta ja sileältä, melkein lämpimältä. Kauan sitten joku on kiinnittänyt sen vaatteeseensa neulalla ja ehkä käyttänyt

Yksi seinä vinossa sinne, toinen tänne. Tämä talo ei sovi vatupassin kanssa kuljeskevalle täydellisyyden tavoittelijalle, joka halajaa virheettömyyttä ja viivasuoria linjoja. – Kun asuu vanhassa rakennuksessa, täytyy oppia sietämään asioita. Monet paikat ovat

Kunnioitusta herättävä. Jättikokoinen. Ikivanha. Kolmihaarainen kuusi seisoo jykevästi paikallaan Maarianmäen ja Keihosten välillä Vesilahdessa. Aiemmin Kirkonkylän ja Narvan välinen tie viisti aivan kuusen vierestä, mutta nykyään liikenteen kumu kuuluu kauemp

Peiliovia, pinkopahvilla päällystettyjä hirsiseiniä, maalattuja ja ootrattuja lankkulattioita sekä kuusiruutuisia ikkunoita, joissa aaltoilevat vedetyt ikkunalasit. Ja jokaisessa huoneessa erilainen kaakeliuuni. Jos pitää vanhoista taloista, ei voi olla rakast

Kati Salminen jatkaa eläkkeelle jääneen Eeva Nytorpin työtä.

Vesilahtelaisilla on jotain ihan ikiomaa, jota ei ole muilla. Se on lanttu! Juhlatalo Rautialassa –  Alhonselän Lanttulahden rantamaisemissa –  järjestetään Vesilahden kautta aikain ensimmäiset Lanttujaiset 12. lokakuuta. Tapahtumasta aiotaan tehdä perinne. Na

Vesilahtelainen koruharrastaja Kirsi Leppämäki oli taannoin ostoksilla Tampereen kauppahallissa, vanhasta hopealusikasta tehty koru kapeassa ranteessaan. – Eräs puolituttu osti sen suoraan kädestäni. No, ei se mitään, tein itselleni toisen. Mutta sille kävi sa

”Mä löysin vanhaa rautaa, sun keihäänkärkes kukaties”, lauloi aikoinaan J. Karjalainen, joka oli löytänyt metallikärjen perunamaastaan Perniössä. Myös kirjailija Anneli Kanto on löytänyt jotain kauan sitten kadotettua. Joskus 1960-luvulla hän nimittäin törmäsi

– Oletko lukenut tämän Mike Pohjolan romaanin? Se on hulvaton fiktiivinen kertomus Turun palosta vuonna 1827, suosittelee Outi Ojanen. Pitkätukkainen vesilahtelaisnainen seikkailee hyllyjen välissä ja pohtii, minkä kirjan hän ottaisi rekvisiitaksi valokuvaan.

Oli ilta, 29. marraskuuta. Entinen Yleisradion toimittaja ja tuottaja, jo kymmenen vuotta eläkepäiviä viettänyt Elina Paloheimo oli kotonaan Helsingissä. Hän ei yllättynyt, kun puhelin soi. Paloheimo oli jo saanut tuttavalta viestin, että hänen lapsuudenkotins