Sanna Suonpää

Vesilahden kirkkomaalla tuulee. Hautausmaan uloimmassa nurkassa, sankaripatsaan vieressä on harmaa, koruton kivipaasi. Kiven juurella on tyhjä muovimaljakko ja vanhasta vaahterasta varisseita lehtiä. Hautakiven tekstit ovat sammaloituneet. Tässä lepäävät Vesil

‒ Minulle se on aina ollut nuori koivu. Pieni puu näiden vanhojen tammien ja lehmusten keskellä, toteaa Laukon kartanon rouva Liisa Lagerstam. Seisomme kartanon puistossa päärakennuksen länsipuolella ja katselemme hoikkaa, suoraa koivua. Sillä on mielenkiintoi

Satoja vuosia sitten, Vesilahden ja Tyrvään rajamailla, mies laski päänsä tuomen kannon päälle. Tai ehkä hänet laitettiin siihen väkivalloin. Kukaan ei muista enää. Velhoksi syytetty mies oli saanut kuolemantuomion. Hänen kaulansa katkaistiin kirveellä, ja ver

‒ Äiti, tuu jo. Aina se äiti jää kuvaamaan, tuskastuu 12-vuotias Oula Kujala. Ollaan sitten geokätköilemässä, metsäretkellä tai missä vain, Oulan äiti Mirva Kujala näkee jotain kiinnostavaa ja alkaa valokuvata puhelimella. Usein hän huomaa luonnossa sydämen mu

Alkoholia, tupakkaa ja nuuskaa. Ilkivaltaa, haistattelua ohikulkijoille ja rikottuja huonekaluja koulun käytävillä. Häröilyä, kiusaamista ja nuoren pahoinpitely bussipysäkillä. Vesilahti ei ole mikään lintukoto, jossa kaikki nuoret voivat hyvin ja käyttäytyvät

Aijai. Parisataa vuotta sitten narvalaiset menivät luovuttamaan markkinaoikeutensa tamperelaisille, ja vuosittaiset jättimarkkinat siirtyivät Narvasta Tampereelle, nykyiselle Laukontorin alueelle. Ei ehkä olisi kannattanut. Jos Vesilahden Narva olisi pitänyt k

Vesilahdesta kotoisin olevat Ritva Mikkola ja Kirsti Vadén ovat olleet tuttuja lapsesta saakka. Kumpikin pitää valokuvaamisesta, luonnossa liikkumisesta ja linnuista. Ystävyksillä on nyt yhteinen lintuvalokuvanäyttely Vesilahden kirjastossa. Useimmat näyttelyn

Vesilahden kirjaston ulkoseinässä on neliönmuotoinen, haalea läikkä. Vihreävalkoinen i-kyltti on poissa. ‒ Eilen se irrotettiin. Kirjastolla ei nyt sitten enää ole matkailuneuvontaa, toteaa Satu Karvinen ja heiluttelee kylttiä kädessään. Vesilahden kunnanvaltu

Mahtavan kokoinen petäjä ojentelee käkkyräisiä oksiaan talviauringon paisteessa. Sen juurella seisova mies näyttää pikkuruiselta tikku-ukolta jättipuun rinnalla. ‒ Tämä on Ärölän mänty. Sillä saattaa olla ikää 200 vuotta, ehkä enemmänkin, esittelee kotiseutune

Vesilahden kuntaan saatiin kuluneen vuoden aikana ennätyksellisen monta uutta viranhaltijaa ja työntekijää. Tässä esiteltyjen uusien kasvojen keski-ikä on alle 36 vuotta. Aivovuotoa Vesilahteen on tullut erityisesti Pälkäneeltä: ainakin kolme tulokasta on ollu

Yli tuhat vuotta vanha, pronssinen kupurasolki, jonka pinnalla on kiemuraisia koristeita ja vihreää patinaa. Pyöreä solki tuntuu kädessä painavalta ja sileältä, melkein lämpimältä. Kauan sitten joku on kiinnittänyt sen vaatteeseensa neulalla ja ehkä käyttänyt

Yksi seinä vinossa sinne, toinen tänne. Tämä talo ei sovi vatupassin kanssa kuljeskevalle täydellisyyden tavoittelijalle, joka halajaa virheettömyyttä ja viivasuoria linjoja. – Kun asuu vanhassa rakennuksessa, täytyy oppia sietämään asioita. Monet paikat ovat

Kunnioitusta herättävä. Jättikokoinen. Ikivanha. Kolmihaarainen kuusi seisoo jykevästi paikallaan Maarianmäen ja Keihosten välillä Vesilahdessa. Aiemmin Kirkonkylän ja Narvan välinen tie viisti aivan kuusen vierestä, mutta nykyään liikenteen kumu kuuluu kauemp

Peiliovia, pinkopahvilla päällystettyjä hirsiseiniä, maalattuja ja ootrattuja lankkulattioita sekä kuusiruutuisia ikkunoita, joissa aaltoilevat vedetyt ikkunalasit. Ja jokaisessa huoneessa erilainen kaakeliuuni. Jos pitää vanhoista taloista, ei voi olla rakast