hartauskirjoitus

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Sillanrakentajina toisillemme

On aika ikävöidä. Menetin muutama päivä sitten rakkaan koiraystäväni. Asui luonani kaksitoista vuotta. Ymmärsimme hyvin toisiamme. Monan kautta tutustuimme myös moniin ystävällisiin ihmisiin. Mona oli minulle rinnallakulkija ja sillanrakentaja. Nyt vietän sururauhaa. Hyvin huolestuttavia uutisia kuulemme tiedotusvälineistä päivittäin. Ihmiset lähtevät sotaa pakoon kotimaastaan. Mitä tavallinen pieni ihminen voi tehdä? Voimme rukoilla päättäjille viisautta ja voimaa,…

Katoamattomat aarteet

Mikä riemullinen tunne se onkaan, kun näkee kevään ensimmäisen västäräkin, puut vihertyvät ja voikukat alkavat levitellä keltaisia mattojaan. Minulle varma ja mieluisin merkki on se, kun siiliperhe ilmestyy pihapiiriin. Kuinka usein me muistamme Luojaamme näistä runsaista lahjoista kiittää. Kevät ja kesä on monenlaisten valmistumisten ja perhejuhlien aikaa. Eletään herkkiä hetkiä, kun perheen nuori valmistautuu ripille…

Tiellä ken vaeltaa

Vaellatko sinä tiellä? – Alkuseurakuntaa kutsuttiin nimellä Sen tien kulkijat. He olivat yhteisönsä kummajaisia, sen galilealaisen rakentajamiehen seuraajia. Sen, jonka sanottiin parantaneen sairaita, herättäneen jopa kuolleita! Hänestä odotettiin Rooman sortovallan voittajaa, Messiasta Israelille, mutta sitten hänet ristiinnaulittiin. Kuitenkin hänen seuraajiensa joukko alkoi kasvaa. Uskottiin hänen nousseen ylös haudasta, muutamat olivat hänet nähneetkin! Jo muutama vuosi…

Valonpisaroita

Valkoiset hanget peittävät vihdoinkin maan. Moni on nauttinut päästessään hiihtämään valkeille hangille ja metsän siimekseen katoaville laduille. Ehkä on niitäkin, jotka kokevat tämän ajan vain lumen kolaamisena ja suurina aurauslaskuina. Yksi on kuitenkin meille kaikille samaa – hanget tuovat valoa pimeimpään talveemme. Pimeyttä riittää pitkään ja lukuisten talvi-iltojen harmaus tarttuu helposti sieluumme. Pimeys ei ole…

Minä – vapaaehtoinen!

Meillä on itse kullakin varmasti kouluajoilta jäänyt jonkinlainen esto, kun etsitään vapaaehtoisia. Heti tulee mieleen, että ei minusta varmaankaan ole siihen ja mitä muutkin sanovat ja jos minulle nauretaan… ja kun minulla ei ole aikaa eikä tämän ikäisenä enää kannata. Meillä armeijan käyneillä on lisäksi mielessä vielä sekin, että vapaaehtoiseksi tarjoutumisesta ei yleensä seurannut mitään…

Pieni usko ja suuri rakkaus

Kotimaa-lehdessä 8.1.1915, siis noin sata vuotta sitten, kirjoitettiin seuraavasti: ”Rakkaus ja epäily. Lyhyesti sanottuna, jos ihmisellä on suuret hengen lahjat, mutta pieni rakkaus, arvostellaan häntä kerran tilinteon päivänä tuon pienen rakkauden mukaan. Jos on vähälahjainen henkilö, mutta on hänellä paljon rakkautta, silloin koko se henkinen pääoma on oikein käytetty, minkä hän oli saanut, ja Jumala…