kolumni

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Näin meillä ei ole koskaan tehty

Näin meillä on aina tehty. Siinä vasta masentava lause. Lauseessa tiivistyvät kyllästyminen, urautuminen ja tylsistyminen – halu olla oppimatta mitään uutta. Mitä sitä turhia, kun näinkin pärjätään. On aina pärjätty. Niin, jos kaikki uusi ja tuntematon on lähtökohtaisesti vastenmielistä, voi kehitykselle kääntää saman tien selkänsä. Nyky-yhteiskunnassa se vain on vaikeaa. Ainakin, jos haluaa liikkua muuhunkin suuntaan kuin…

Kenellä on etuajo-oikeus?

Nykyaikaa voi kuvailla minäminäminä-ajaksi. Joskus tuntuu siltä, että tärkeintä ihmisille on oma itse ja saavutetut edut. Täytyy olla varma, ettei jää mistään paitsi. On opittu vaatimaan. Yleistystäkö – kyllä varmasti. Mutta on ajatuksessa mielestäni jotain perääkin. Vaativien valittajien seurassa ilmaistapahtumien tarjoilut ja ohjelma ovat huonoja. Tapahtumapaikka on valittu huolimattomasti, parempiakin tiloja olisi tarjolla pilvin pimein….

En pyyhi surua silmistäni pois

25 keinoa, jolla lisäät positiivisuutta elämääsi. Opettele positiivinen asenne. Hymyile päivittäin. Mutta entä jos ei hymyilytä? Kannatan itsekin positiivista elämänasennetta, sen avulla ei tarvitse jäädä märehtimään pieniä vastoinkäymisiä. Hymy tarttuu helposti niin tuttuun kuin tuntemattomaankin. Joskus on kuitenkin väärin vaatia hymyä, sillä ihmisellä pitää olla tilaa myös surra. Tänä vuonna olen surrut paljon, useampaakin yksittäistä…

Ensimmäinen askel horjuu aina

Olin matkalla Peltolammilta Kuljuun. Bussia ei kuitenkaan puolen tunnin sinnikkään odottelun jälkeen tullut. Viimein toisen linjan ja yhtiön bussi saapui pysäkille. Ylimääräinen odottelu suututti. Viidentoista minuutin matkaan ei osaa varata puolta tuntia odottelua. Kuukausi ei tunnu riittäneen sopeutumisajaksi uusille liikennöitsijöille ja linjoille. Joukkoliikenneuudistus on välillä tuntunut varsinaiselta sekaannukselta. Linjojen muuttumisen ohella aikataulut eivät ole pitäneet….

Maallisia ja maattomia

Kylä on siinä mielessä tasa-arvoinen yhteisö, että muodollinen koulutus tai tittelit eivät suuremmin vaikuta kyläläisten arvoon tai arvostukseen. Olitpa tohtori, maisteri tai mikä tahansa merkonomi, sillä ei ole merkitystä kyläyhteisössä. Varallisuuskaan ei paina mitään, jos omaisuus on kiinni jossain muussa kuin kylän mailla. Maaseudulla ihmisten arvon ja vaikutusvallan tärkein määrittäjä on nimittäin maanomistus. Eräs kylätoiminnan…

Mikä siinä tuppukylässä viehättää?

Teininä Lempäälä oli maailman tylsin tuppukylä. Varsinkin naapuri-Tampereen rinnalla. Nuoruuden angsteissa oli mahdotonta käsittää, miksi joku haluaa asua Lempäälän kaltaisella perähikiällä. Vuosituhannen alussa täältä ei löytänyt edes nuorille sopivaa vaatekauppaa, mitä nyt keskustan Seppälän voi sellaiseksi juuri ja juuri laskea. No, onneksi nykyteinillä on paljon paremmat oltavat, kiitos Ideaparkin. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Sääksjärvellä. Siellä…

Taikaa juhannuksen aikaan

Keskikesän juhlan lähestyessä äiti ja isä pakkasivat meidät – viisi lasta sekä matkatavarat –kolmepenkkiriviseen Peugeotiin. Alkoi keskipenkin ja takapenkin räpätys, eli riitely siitä, kuka istuu missäkin. Lisäksi kiistelimme siitä, kuinka sadan gramman eväskarkkipussi jaetaan seitsemälle. Tunnin matka ei tuntunut pitkältä, kun tiedossa oli mökkeilyä Oulujoen rannalla. Ajo isosetäni omistaman mökin pihaan tuntui jännittävältä, sillä isä…

Ajatuksia Kreetalta

Oltiin Kreetalla se viikko kun Suomessa oli helteet. Oltiin niin kuin hellettä paossa. Sen verran sopivasti lämmintä sielläkin oli, että joitakin ajatuksia heräsi. Hotellin MiniMarketin oven pielessä oli lappu: ”Rakas vieras, etsi tuotteita joissa on lippu (kuvassa Kreikan lippu). Osta Kreikan tuotteita. Kiitos!” Teki mieli jugurttia. Otettiin kylmäkaapista tutut ja turvalliset Danonet. Kassarouva kysyy, että…

Kunnallispoliittista töytäilyä

Lempäälässä ja Vesilahdella on kunnallispoliittisesti ollut vilkasta aikaa. Muun muassa kouluasioissa ovat isot tunteet olleet pinnalla molemmissa pitäjissä, ihan ymmärrettävistä syistä. Lempäälä sai lukio-asiat liikutetuksi talven aikana kohti hyvää maalia eli yhteistyötä Tredun kanssa. Jotain uutta Lempäälä lukioelämäänsä tarvitsee, nykyisen rakennuksen – sanotaanko ankeus – alkaa kuuleman mukaan näkyä jo hakijamäärissäkin. Senpä takia uusi suunnitelma…

Yllätys pensasaidan juurella

Naapurini soitti ja kysyi, olenko huomannut, mitä raja-aitamme juurella kasvaa. Rusakko oli synnyttänyt neljä poikasta pensaan alle. Pikkuruiset ruskeat karvapallot alkoivat juoksennella paniikissa minne sattuu, joten keräsimme ne laatikkoon ja soitimme eläinsuojeluvalvojalle. Yksi säikähtäneistä löytyi sadevesikaivon pohjalta. Valvoja saapui pian paikalle, ja valisti, ettei poikasiin olisi saanut koskea ilman hansikkaita. Emo ei niitä hylkää, mutta…

Varjoni kanssa kuljen

Pienestä pitäen meitä opetetaan olemaan hyviä. Päiväkodissa pitää olla reipas, syödä kiltisti – kaikkia ruokia pitää ainakin maistaa, pitää totella tätejä, laulaa lujaa, ei saa purra toisia lapsia, ei lyödä lapiolla eikä kaataa hiekkaa toisen tukkaan. Koulussa pitää olla ahkera ja oppimishaluinen, vastata selkeällä äänellä kun kysytään, seistä suorassa, syödä kiltisti nahkaperunoita (mieluimmin ei lakki…

Pieniä, silti isoja asioita

Tämä tarina lienee totta. Kehitysapuna rakennettiin komea sairaala. Oli sitä ministerin hieno käydä vihkimässä. Sitten huomattiin, että sähkö ei oikein riittänyt, aina sitä ei ollut ollenkaan. Oli sellainenkin aika, että kehitysyhteistyön nimissä suomalaiset tekivät suomalaisista aineista suomalaisten voimin kaikenlaisia järjestelmiä. Oli siinä paikallisilla ihmettelemistä. Enempi se oli vienninedistämistä kuin auttamista. Raha jäi Suomeen. Kun apu…

Ystävällisesti, yt.

Olipa kerran eräs esimies, joka allekirjoitti sähköpostinsa tervehdyksellä ”Ystävällisesti” ja lisäsi perään T-kirjaimella alkavan etunimensä. Esimiehestä tuli kovin kiireinen, ja vähitellen fraasi lyheni kolmeen kirjaimeen ”Yst”, mutta etunimen hän ehti vielä kirjailla loppuun. Tosin ei kulunut montaakaan kuukautta, kun hän katsoi parhaaksi näpytellä viestin loppuun vain YT. Tuloksen tekemiseen oli niin kiirus, ettei turhille jaaritteluille…

Miksei lempääläinen urheilu saisi maksaa mitään?

Pari tuokiokuvaa lempääläisen urheiluelämän arjesta. Pelataan Kisa vastaan Joensuun Jokipojat Mestis-ottelua. Lippuluukulla on neljä pohjoiskarjalalaisten kaulahuiveihin sonnustautunutta nuorehkoa miestä. Yksikään ei ole valmis maksamaan ”huimaa” kymmenen euron sisäänpääsymaksua, vaan kertoo, kuinka lipunmyynnissä pitäisi olla senjasen-nimellä varustettuna ilmaislippuja. Sama laji ja sama lippuluukku. Tunnettu tamperelainen ex-liigapelaaja, nyttemmin yhteiskunnan varsin vihreällä oksalla istuva henkilö, tinkaa puolisolleen isoon…