Odottavan aika on pitkä. Koulupoikana kolmen vartin oppitunnit tuntuivat usein vähintään tunnin mittaisilta niiden loppumista odotellessa. Muistan erityisesti yhden, jonka päättymistä odotin tavallistakin hartaammin, hartaammin kuin lapsi Joulupukkia. Olin juuri keksinyt, miten oli saattanut käydä edellisenä iltana kadottamalleni setelille, ja olisin halunnut heti päästä selvittämään, pitikö uumoiluni paikkansa – mutta vielä piti yrittää keskittyä ruotsin kieliopin saloihin.
Olin saanut isältä rahan joulun pikku hankintojani varten. Pian kuitenkin seisoin keittiössä suklaakonvehdin käärepaperi kädessäni, suklaan nopeasti haihtuva maku kielelläni, ja ihmettelin, minne seteli oli hävinnyt. En tietenkään kehdannut muille myöntää, että olin hukannut rahan – etsin vain kuumeisesti joka paikasta – melkein joka paikasta. Entä jos raha ei löytyisi? Kuinka kävisi jouluvalmisteluilleni? Kuinka kävisi joululleni?
Seuraavana päivänä koulussa keksin, miten setelin oli saattanut käydä. Olisinko vahingossa laittanut saamani rahan jätesankoon, kun sinne piti panna karkkipaperi?
Jouluvalmistelut tuottavat minulle iloa – kun pysytään kohtuudessa. Minusta on mukavaa kääriä lahjoja paketteihin, koristella kuusta ja laittaa jouluruokia, ja on hyvä vähän siivotakin. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että turhaa touhua on liikaa. Mielessäni joskus paheksun myös joulunvieton kaupallisuutta vaikka ymmärrän kyllä, että jos Vapahtajamme syntymäjuhlasta ei kukaan hyötyisi taloudellisesti, hänen syntymäänsä muisteltaisiin ehkä yhtä vaatimattomasti kuin taivaaseenastumista keväällä. Joululaulut, lahjat, herkut ja koristeet kantavat omalla merkillisellä tavallaan kertomusta kaikkivaltiaasta Jumalasta, joka syntyi ihmiseksi pienenä lapsena.
Mikä juhlassani on sellaista, jota ilman minulle ei joulua tulisi? Kinkku? Kuusi? Kynttilät? Kyllä joulu tulisi ilman niitäkin. Uskon, että jos joskus väsyisin kaikkeen turhalta tuntuvaan kimallukseen ja kilinään, ja onnistuisin niistä luopumaan, joulu tulisi silti. Joulu tulisi vaikka matkustaisin jonnekin, jossa valkeasta joulusta ei edes uneksittaisi, eikä siitä uneksimisesta laulettaisi. Joulu tulisi, jos lapsi saisi taas syntyä minuun, niin kuin kerran talliin, haisevaan ja hämärään. Tulee joulu ilman Jeesus-lastakin, mutta jäisikö minulle siitä käteen mitään karkkipaperia parempaa?
Ja se raha… koulusta päästyäni kiiruhdin kotona heti katsomaan, löytyisikö kadottamani seteli keittiön jäteämpäristä. Ämpäri oli kuitenkin ehditty jo tyhjentää pihan jätesäiliöön. Sitä menin pöyhimään seuraavaksi ja sieltähän se raha löytyikin. Seuraavana päivänä oli pihan jätesäkki jo viety pois.
Pekka Mäenpää
